Lepokammioita katsellessa

Hautausmaa, hautuumaa, kirkkomaa, kirkkotarha, kalmisto, lepokammio, viimeinen leposija. Vainajien leposijaksi erotetulla ja pyhitetyllä alueella on monta nimeä, voisiko sanoa rakkaalla lapsella niin olevan. Rakkaittemme hautapaikat ovat meille pyhiä hiljentymisen paikkoja ja yhä paremmin niistä on nykyaikana ruvettu pitämään huoltakin.

Kesä kukkineen on koittanut täydellä terällä, ja haudatkin ovat kevään kunnostusten ja kukkaistutusten jälkeen kesäkunnossa. Siksi eri paikkakuntien hautausmailla kulkiessaan voi tehdä vertailuja hautuumaiden kunnosta. Täydellä syyllä voi kuitenkin sanoa, että kaikkialla huolehditaan haudoista kiitettävällä tavalla.

Juhannuksena kävimme kolmellakin hautausmaaalla. Niistä ainostaan vaimon kotikylän Lapuan Kauhajärven hautausmaata voi kutsua kirkkomaaksi, koska samassa yhteydessä on myös kyläkirkkorakennus. Siellä haudat ovat hiekkakumpuisia. Meillä Kankaanpäässä, kuten varmaan ylivoimaisesti enemmistössä kunnista haudat ovat helpompihoitoisia, yhtenäisen nurmipeiton alla.

Kauhajärvellä ovat vaimon vanhempien, isän vanhempien ja tätien haudat ja tietysti kaikkien muidenkin kyläläisten. Kauhavan hautausmaalla kävimme viemässä kukkakimpun seurakunna. hoidossa olevalle Hellin-tädin ja hänen miehensä haudalle. Hautausmaa on kyllä vanha, mutta sijaitsee kilometrien päässä keskustasta ja kirkolta. Tälläkin hautausmaalla oli muuten vain hiekkakumpuja.

Lauri Pohjanpää on pukenut sanoiksi hautausmaalla kulkijan tuntoja runossaan: "Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot ja myssyn alta välkkyyy - he tulee toivottamaan hyvää yötä: kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset. On kaikki mhyvin, hekin kohta lähtee, jo nukkuu lapset, lastenlapset. Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot ja myssyn alta välkkyy valkohapset."

Kustavi Lounasheimo puolestaan kirjoitti runossa Lankesi arpa ajanlasten vaivaan: "Pois pääsit, päätit kaaren kaunihisti./ Rannalla rauhan ei nyt paina risti./ Siellä ei varjot lapsen tielle lankee,/ ei aika ankee." Ja Helvi Juvonen puolestaan: "On hyvä tietää,/ että he kaikki/ voivat nyt hyvin./ Olen tuuli ja hopeapaju/ heidän haudoillaan./ Me soitamme silloin,/ kun lankeaa Jumalan varjo."

Tutuin hautausmaa on tietysti Kankaanpään hyvin hoidettu ns. vanha hautausmaa. Uusi hautausmaa on tehty kirkon viereen, mutta edelleen valtaosa haudattavista mahtuu iät ja ajat käytössä olleelle perinteiselle hautausmaallemme vanhoihin suvun hautoihin. Unohdettuja hautoja ollaan myös parhaillaan palauttamassa seurakunnalle uutta käyttöä varten.

Myös monet sukulaisteni haudoista ovat seurakunnan hoidossa ja komeita kukkia näkyikin olevan kivien edustalla. Isän kuolemasta tuli tässä kuussa tasan 70 vuotta ja niinpä hänen haudallaan on myös hyvin viikkoja säilynyt kukkapuska. Vanhempani. heidän vanhempansa ja isovanhempansakin ovat suurelta osin samalla hautausmaalla, samoin monien muiden sukulaisten ja lukemattomien tuttujen, kuten havaitsee hautakivien nimiä tavaillessa. Monia lepokammioissaan olevia olen saanut olla pappina siunaamassakin.