Satakunnan Sampo?

Olkiluoto 1, Olkiluoto 2, Olkiluoto 3. Olkiluoto 4, Onkalo, vierailukeskus näyttelytiloineen. Siinä tärkeimpiä Eurajoella, Olkiluodon saarella olevan ydinvoimalan tiloista.

Meitä oli 9 vapaaehtoista Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tutustumassa sekä Onkaloon että Olkiluoto 3:een. 500 metrin korkeuserolla sijaitsevat ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Onkalo - 420 metriä merenpinnan alapuolella - sekä Olkiluoto 3, jonka työn alla olevan reaktorin huipulla olimme komean kupolikaton tuntumassa. Olkiluoto 3 on eduskunnan jo vuonna 2002 antamalla päätöksellä perustettu, yhä edelleen rakennustöiden keskellä oleva, vaikka alunperin sen piti valmistua vuonna 2009. Kukaan ei enää tiedä lopullista valmistumisvuotta, joka kuitenkin kaikesta huolimatta joskus on edessä. Työmiehiä - pääasiassa ulkomaisia - on 2500 henkeä.

Olkiluodon ydinvoima lasketaan kuitenkin kotimaiseksi energiaksi, koska koko vakinainen henkilökunta, joka vastaa voimalaitoksen toiminnasta ja huolloista, on suomalaisia. Meille vakuutettiin, ettei ainoatakaan muunmaalaista ole Olkiluoodon palkkalistoilla.  Olkiluoto 3:a rakentava ranskalainen Areva on  sitten luku sinänsä. Valitettavasti suomalaisilla ei ole valmiuksia ydinvoimalan rakentamiseen, onhan Olkiluoto 3 Suomen suurin rakennustyömaa. Niinpä suunnitelmissa olevan ja eduskunnan hyväksymän Olkiluoto 4:n kilpailutuksessa on mukan kuusi yritystä esim. Japanista, Etelä-Koreasta ja ihme kyllä Arevakin, ei kylläkään yhtäkään Venäjältä.

Ydinpolttojätteiden sijoitus-Onkaloon tutustuminen oli poikkeuksellinen kokemus, kun mutkiteltiin monen kilometrin matka kallioon louhittua väylää, jotta päästiin 420 m maanpinnan alapuolelle ja voitiin tutustua loppusijoitusreikiin, joihin jäte sijoitetaan kuparikapseleissa. Kapselin ja kallion välisenä puskurimateriaalinan käytetään kovaksi puristettua bentoniittia. Tulimme kyllä vakuuttuneiksi tämän loppusijoituksen turvallisuudesta, jopa muutaman jääkaudenkin varalta vaikkapa nyt vain 10 000 vuoden ajanjaksolla.

Sen sijaan on kokonaan toinen juttu, kuka kannattaa ydinvoimaa, kuka ei. Edeltäjämme SMP oli kokonaan ydinvoimavastainen, nykyperussuomalaisissa taitaa puntit mennä tasan puolesta ja vastaan. Minä olen edelleen vanhan smp:läisen katsantokannan takana. Ihmispoloisen järki ei vielä ole pystynyt täysin käsittämään ja hallitsemaan tätä ydinvoimaa, vaikka hyviä yrityksiä tehdäänkin ja uskotaan oltavan sen  hallitsijoita. Esim. Olkiluoto 3:n kokonaishallinta ja -suunnittelu on todella mutkikasta kaikkien siihen liittyvine turvajärjestelyineen. Siksi rakennustyötkin ovat vaatineet niin monta ylimääräistä vuotta!

Olkiluodon ydinvoimalat ovat tehneet Eurajoen kunnasta maan sähköisimmän ja erittäin vauraan paikan asua ja ihmetellä. Myös koko Satakunta on saanut paljon työtä. Mutta yhä edelleen ydinvoimaan suhtautuminen on kaksijakoista ja yhä edelleen kansasta on lähes puolet meitä, jotka emme jaksa uskoa ydinvoiman siunauksellisuuteen. Siksi olikin hauska kuulla Olkiluodon isännöimistä kinkereistä, joiden lopuksi vanha rukoilevaismummu oli sanonut, että rukoillaan edelleen, ettei täällä voimalassa tapahdu mitään pahempia onnettomuuksia.