Hiippakunnan seminaarissa

Hiippakunnan luottamushenkilöseminaarissa monen muun asian ohella:

Meitä valistettiin kirkon suunnitelmista mahdollisten kuntaliitosten varalta. Monelta osin pidän niitä vielä ennenaikaisina, vaikka hyvähän tietysti on varautua tulevaisuudenkin varalta. Mutta ei hallituksen kuntarajauudistuksista välttämättä vielä tällä kierroksella tule yhtikäs mittään!

Kirkko pyrkii valmistautumaan tulevaan seurakuntaliitosten kautta, mutta ei hyvältä näytä. Heti ensimmäisessä teesissä todetaan seurakunnan olevan inhimillisen kokoinen yhteisö, johon seurakuntalaisen on helppo samaistua ja jossa voi tuntea osallisuutta. Ja kuitenkin ollaan suurentamassa nykyseurakuntia. Eli tässä on aivan sama malli askelten kuin sanottaessa, että kehitetään, edistetään ja uudistetaan, mutta tämän kaiken nimissä sitten vähennetään määrärahoja: mahdotonta yhtälöä on näin toteuttaa.

Paljon on kyllä tehty asioita toimintojen tehostamiseksi ja siten kustannusten säästämiseksi. On KIPA eli kirkon palvelukeskus ja KIRJURI eli yhteinen jäsentietojärjestelmä. Ja kaikki lähtee osittain siitä, että pelätään jäsenkadon jatkuvan. Kuitenkin meillä täällä mailla ei ole mitään hätään, pienissä seurakunnissa jopa yli 90 % kuntalaista kuuluu seurakuntaan. Ei ole mitään syytä apatiaan, meillä on hyvä kirkko. Näin toteaa sellainenkin, joka sanoo, ettei usko, mutta ymmärtää kirkon tekevän paljon hyvää: lapsityö, nuorisotyö, diakoniatyö, vanhustyö, ja maksaa siksi kirkollisveronsa.

Kristittyinä saamme ajatella niin kuin äsken radiohartauden pitäjä sanoi lukeneensa vanhasta huoneentaulusta: Olet vähäinen, mutta toivo on loppumaton. Meillä kaikilla, itsestämme riippumatta.