Siskon komeat 90-vuotispäivät

Maakan, Juhanin ja Jari Sisko-äidin 90-vuotispäiviä juhlittiin suuren ystäväjoukon kesken, lapstelapsia on 8 ja seuraavaa polvea 9. Juhlapaikkana oli Vihteljärven Toukola, jonka tavallaan avaisia saatiin viettää, kun Pekka Pirttilahti rakennusmiehineen oli saanut talon valtaisan kunnostuksen suoritetuksi. Hyvin me parisataa juhlavierasta taloon mahduimme ihan pöytien ääreen.

Olen saanut tuntea - niin kuin me kaikki muutkin - syntymäpäiväsankarin pitkältä ajalta varsinkin Koskelan  kenkätehtaan talousjohtajana ja tietysti lastensa äitinä, aina ystävällisenä ja monesssa mukana olevana puuhanaisena. Haapamäeltä kotoisin olevana hän tuli Kankaanpään rautatieasemalle junanlähettäjäksi jo sotien loppuvaiheissa. Hän asui aluksi Liljalla, jyrkkäkattoisessa talossa yhdessä Liljan sisarusten kanssa ja näin tunnemme sisarusten isän, jota saimme kaikki sanoa yksinkertaisesti vain Äijäksi.

Haapamäki on myös monelle Pohjois-Satakunnan asukkaalle tuttu risteysasema. Poikasena kävin monet kerrat sukuloimassa Haapamäen kautta Jyväskylässä, tädin perheesssä. Hänen miehensä oli myös Haapamäeltä tunnetun elokuvaohjaaja Matti Kassilan veli Jaakko, joka toimi insinöörinä nyt jo lakkautetulla Kankaan paperitehtaalla. Istuimme muuten juhlassa samassa pöydässä Sisko Koskelan velivainajan puolison ja muiden haapamäkiläisten kanssa, jotka kaikki tunsivat hyvin myös Kassiloiden perheen. Näin on maailma pieni, varsinkin Suomi.

Juhlassa oli runsaasti ohjelmaa. Saimme nähdä Siskon 60-vuotispäivillä kuvatun kaitafilmin, paljon oli silloinkin riittänyt onnittelijoita, joista suuri osa oli nytkin vielä paikalla. Puheeni aluksi sain suosionosoituksia, jolloin voinkin aloittaa, että koska seepra ei pääse juovistaan eikä pantteri pilkuistaan, niin pidän papin puheen ja kiitin jo etukäteisistä taputuksista, koska papin puheen päälle ei ole tapana taputtaa. Mutta eivätpä muistaneet lopetettuanikaan olla taputtamatta. Orrelan Matti tosin tokaisi, että taputukset tulivat, koska ymmärsin lopettaa. Muutekin tunnelma oli välitön ja juhlakalua muistaen iloinen ja hyvää mieltä tuova. Jarihan on speakerinä mies parhaasta päästä. Loppuillasta hän kuulemma sitten myös oli orkesterin laulusolistina, me olimme tosin jo siinä vaihessa  poistuneet. Ei makeeta  mahantäydeltä - sanotaan!