torstai 12. joulukuuta 2013

Kyynel pyrkii juroltakin katsojalta

Pitää yhtyä Siionin virren tuntoihin joulusta, kun tänään aamulla saimme olla koolla eduskunnan valtiosalissa raamatturyhmän järjestämässä joululaulutilaisuudessa: "Rakkaamme, Jeesus-lapsi, iloitsemme, kun suloisuuttasi näin katselemme, vaan kyynel pyrkii hiljaa luomen alta vuotamaan juroltakin katsojalta." Mutta ei se ole mikään häpeä, vaikka raavaalle miehellekin nousisi pala kurkkuun ja kyynel silmäkulmaan.
 
Sain esittää varapuhemiehen tervehdyksen kokoontuneelle runsaslukuiselle eduskunnan väelle:
 
Joulu valtaa mielemme vuosi vuodelta ja jouluumme kuuluvat myös rakkaat joululaulumme, joita tänäkin jouluaikana lauletaan yhdessä  tuhansissa eri tilaisuuksissa niin kuin mekin nyt täällä valtiosalissa.
Saamme taas elää mieltä herkistävän joulunajan, jonka aluksi jo olemme voineet olla monissa pikkujouluissakin, joita järjestetään myös kiitokseksi kuluneen vuoden uurastuksesta nauttiaksemme  yhdessä juhlasta.
Varsinainen Joulu on meille perheyhteyden, hyvän tahdon, levon ja ilon juhla, koska juuri joulun suuri sanoma, Jeesus-lapsen syntymä tuo kaikkea sitä vallatessaan sydämemme.
Näin vuoden suurin juhla Joulu ja sen tuoma suuri lahja Jeesus-lapsi herkistää mielemme muistamaan arkielämän rutiineista poiketen niin läheisiämme kuin myös vähempiosaisempia veljiämme ja sisariamme monin eri tavoin. Minä esimerkiksi kansanedustajana lähetän 1500 eduskunnan kuvan sisältämää joulutervehdystä.

Saamme kaikki ilahtua ja jopa riemastua juuri nytkin Joulusta: "Tulkaa köyhät, onnettomat, aarteenne on seimessä. Tulkaa huonot, arvottomat, riemastukaa Hengessä. Nääntyvät, jo joutukaa, kuormat täällä purkakaa." Näin veisaamme Siionin virsissä.

Siionin virsien jouluvirret ovatkin erittäin puhuttelevia tuoden Joulun sanoman ja Seimen Lapsen niin alas ja lähellemme kuin mahdollista, aivan jokaisen saavutettavaksi: "On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Me saamme lasten lailla hyvillämme nyt laulaa, Jumala on keskellämme. Pois, syntiset, nyt pankaa orjan pelko älkääkö köyhyyttänne piilotelko, kun köyhäksi on tullut Jumalanne ja seimen lapsena on auttajanne."
Koska Joulu on meille suuri lahja, haluamme antaa myös joululahjoja. Jaakko Haavio runoili Jeesus-lapsen joululahjoista, jonka lopussa on myös meidän lahjamme:

He saapuivat kaikki seimen luo.
Kukin tullessansa lahjan tuo.

Kointähti lempeän välkähdyksen,
ja härkä lämpimän henkäyksen.

Pyhä Maria hyväilyn kädestänsä,
puulelun Joosef veistämänsä.

Tuo paimen lampaan valkean
ja paimen poika karitsan.

Ja sauva ristin muotoinen
on lahja nuoren Johanneksen.

Idän viisaat, palvoen lapsukaista
tuo mirhaa kaukaisista maista.

He saapuvat kaikki seimen luo.
Kukin tullessansa lahjan tuo.

Minkä toisin minä? Ah vähin erin
olen myönyt ja pantannut, mitä perin.

Siks, tähden suuren köyhyyteni
tuon aution hänelle sydämeni.

Näin Jeesuslapsen siunaamaa lämpöä, iloa ja rakkautta joulujuhlaamme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!