"Kansakunta rähmällään" -kirjan kirjoittajan, Timo Vihavaisen kirjaa "Länsimaiden perikato" onkin nyt jopa kaksittain. Kun se ilmestyi pokkarina, hankin sen ja vähän päästä löysin myös alkuperäisen kovakantisen teoksen jostakin kirjakasasta alimaisena. Ja olin jopa lukenut sitä lähes loppuun. Nyt luin sen uudelleen.
Mikä jäi vaikutelmaksi? Pitäisikö sanoa: vähän sekava. Kirjassa kosketellaan vähän kaikkea taivaan ja maan väliltä. Luetellaan monia perikadon ennusmerkkejä, mutta vedetään vähän takaisin päinkin.
Liiallinen maahanmuutto, meidän kristillisen uskontomme aseman romahtaminen ja islamin vyörynomainen lisääntyminen ovat tuhon uhkia.
Mutta esimerkiksi Euroopasta puhuttaessa tekijä puuttuu vain juomakulttuuriin ja ruokatapoihin. EU ja sen merkitys jää kokonaan syrjään. Muutenkin otetta leimaa historian tapahtumien pohdinta, joka sinällään on tärkeää - ilman menneisyttä ei ole tulevaa - mutta kyllä nykyisyydenkin kautta pitäisi tulevaisuutta pohtia.
Niinpä kirjan nimi Länsimaiden perikato lupaa ehkä liian paljon. Ehkä kirjan esittämillä avuilla se ei vielä olekaan tapahtumassa. Kuka elää, se näkee!
Nythän Vihavaiselta on taas ilmestynyt uusi kirja, "Ryssäviha". Arvosteluiden mukaan hän päätyy tulokseen, ettei maassamme enää löydy kyseenlaista mielialaa. Mutta kyllä sitä on - monin paikoin. Päätyykö kirjailija taas väärään tulokseen - sinisilmäisenäkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!