Aina sattuu

Aina sattuu ja tapahtuu, kirjoitti Ludviginkadun Helsingin Sanomat. Mikään ei enää ole niin kuin ennen, mutta tapahtumia yhä riittää eikä vapaa-ajan ongelmia sitä myöten ole ilmaantunut, vaikka vietämmekin ns. istuntotaukoa koko tammikuun.

Tälläkin viikolla on löytynyt joka päivälle jotain kokouksen tynkää sekä onnittelukäyntejä ikääntyneiden sotiemme veteraanien luona. Käymme aina onnittelemassa jokaista pyöreinä vuosipäivinä sekä 90-vuotispäivän jälkeen jokaisena syntymäpäivänä. Nyt lähes kaikki veteraanit alkavat olla vähintään yhdeksänkymppisiä.

Tiistaina Porin ja Rauman kauppakamarit julkistivat Satakunnan teollisuusvision, johon myös maakuntaliitto oli antanut rahoitusta. Tilaisuus pidettiin Porin Timo Prihtin edustustiloissa, juhlatalo Mekanissa Kokemäenjoen rannalla.

Keskiviikkona oli toista sataa enemmän tai vähemmän innokasta pohjoissatakuntalaista kuntavaikuttajaa kuulemassa, mitä hallituksen edellyttämästä kuntarakenneuudistuksesta on saatu aikaan täällä Pohjois-Satakunnan raukoilla rajoilla. Koolla oltiin Jämin Areenalla, johon kyllä väkeä mahtuu enemmänkin.

Torstai on toivoa täynnä. Niin myös Porissa Liisanpuiston ravintolassa, jossa olimme Satakunnan kunnanjohtajien ja kansanedustajien yhteistapaamisessa. Kuulimme Porin taloussuunnittelupäällikkö Tuomas Hatanpään selvityksen vireillä olevan valtionosuusuudistuksen vaikutuksista Porin seudulla.  Parhaiten näyttäisi käyvän juuri meidän Kankaanpään kohdalla. Tämä tilaisuus oli aamupäivällä, välillä kävin kotona ja illaksi taas takaisin Björneborgiin siioninvirsiseuroihin.

Perjantaina saimme kokoon perussuomalaiset valtuutetut koko Pohjois-Satakunnan alueelta Tapio Laurilan aloitteesta ja hänen ollessaan muutenkin puuhamiehenämme.  Selvisimme iltamyöhään ilman tappelua jopa karvialaisten kanssa. Yhteisellä asiallahan me olemme eikä meistä kukaan ole kovin innokkaasti häivyttämässä kuntarajoja väliltämme. Yhteistyötä ja sen lisäämistä sen sijaan kannatamme kaikki mitä lämpimimmin.

Sunnuntaina pidimme Kankaanpään suurimman valtuustoryhmän sääntömääräisen, vuoden ensimmäisen kokouksen samalla järjestäytymiskokouksena ja myös valtuuston valmistelupalaverina. Porukkaa oli paikalla mukavasti kolmattakymmenettä henkilöä!

Niin ja sitten ne veteraanien syntymäpäivät. Tammikuulle niitä on osunut enemmänkin. Heti uudenvuoden päivänä ja taas loppiaisena oli 90-vuotispäivät. 14. päivä vietimme 94-vuotissynttäreitä.
91-vuotispäivät olivat vuorossa 16. ja 22. tammikuuta. Heti seuraavana päivä sain pistäytyä  Porissa ollessani diakonialaitoksen veljeskodissa onnittelemassa 92-vuotiasta Kankaanpään sotaveteraanien jäsentä. Seuraavina ovatkin sitten lauantaina helmikuun  8. päivänä kahden veteraanin synttärit: 90 vuotta ja 91 vuotta. Veljeä ei jätetä!