Taas kaikki kauniit muistot

Sain olla tänään 83-vuotiaan perheensä äidin, mummun ja isomummun siunaustilaisuudessa, ja jälleen kerran tuli syvästi näkyviin, mitä äiti ja äidinrakkaus merkitsee.

Tilaisuudessa voitiin yhtyä virolaisen heimoveljen (sisar kylläkin) Lydia Koidulan esitettyyn tuttuun runoon Äidin sydän: "Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton/ mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman./ Vain sydän äidin - tunnet sen- näin hellä on ja lämpöinen./ Se riemuitsee sun riemustas, se tuntee huoltas tuskias./ Pois moni kallis mennyt on, sä kauan tunsit kaipion./ Muut korvas aika mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei."

Samoin laulettiin  Väinö Malmivaaran äidin virsi: "Kun äiti meitä palvelee/ ja puolestamme rukoilee,/ niin kuule äidin huokaus/ ja anna huoliin lohdutus./ Nyt kädet yhteen liitämme/ ja äidistämme kiitämme./ Lahjoita, Jeesus laupias,/ äidille ilo autuas."

Saimme myös kuulla lasten toivomuksesta kauniin joululaulun: "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen/ lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen./ Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin./ Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin./ Mitä ymmärsin, sit´ en tiedä, pyhätunnelman muistan vain,/ sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain./ Näin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen/ ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen./ Niitä lausu ei enää kukaan, mut´ niiden tunnelman/ saan joka joululta mukaan tueks´ vuoden vaikean."

Näin äidin ja mummun lapset ja lapsenlapset saivat kiittää  ja niin saamme me kaikki kiittää äitiämme kaikesta, synnyttäjämme, elämän antajaamme.

Äitien elämä on usein täynnä työtä, ponnistelua ja aherrusta ja sille on ominaista epäitsekäs rakkaus, jolla he - tai parhaat heitä - alati etsivät lastensa parasta itselleen paljoakaan pyytämättä. Siksi saamme kiittää äitejämme ja siksi äidin siunaustilaisuus on aina suuri kiitoksen, mutta myös syvän kaipauksen hetki.