"Armolaulussa laulamme toistuvasti: 'Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi, se on Jumalan suuri lahja.' Heränneen kansan ensimmäisiin kuuluva Niilo Kustaa Malmbergkin on sanonut, että saamme turvautua syntisinä ja jumalattominakin armoon pitäytyen armolupauksiin, jotka eivät anna lupaa epäilyksiin uudestaan kompastuttuammekaan, vaan saamme yhä uudestaan turvautua armoon. Martti Lutheriltakin olemme oppineet: 'Missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus, mutta muuten sula kuolema ja kadotus.' Evankeliumi, ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Vapahtajasta, antaa syntien anteeksisaamisen.
Näin Jumalan armotyöt ovat ihmeelliset. Raskaiden kuormienkin kautta meidän inhimillisiltä silmiltämme salattuna hän jakaa ansaitsematonta armoaan. Tästä samasta armosta, joka tuee osaksemme täysin ilman omaa ansiotamme kertoo myös tämän septuagesimasunnuntaimme aihe Ansaitsematon armo ja evankeliumiteksti. Tämä septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä ja niin pitkä aika meillä on jäljellä Pääsiäiseen, Jeesuksen ristinkuoleman jälkeiseen ylösnousemuksen suureen päivään. Nousemme kuulemaan evankeliumitekstiämme Matteuksen evankeliumista luvusta 19, jakeet 27-30..."
Näillä sanoilla aloitin tänään saarnani Parkanon seurakunnan Herättäjän-päivän messussa, jonka jälkeen saimme olla mukana myös kirkkokahveilla ja siioninvirsien veisuuhetkessä. Karvian kirkkoherra Seppo Myyryläinen ja Kauko Huhta Kihniöstä puhuivat myös. Ystävien suurella joukolla saimme olla koolla ystävien ja Taivaallisen Isämme hoidettavina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!