Marian tavoin saamme viedä itkumme Herrallemme

Kankaanpään kirkossa tänään 2. pääsiäispäivänä:

Rakkaat Ystävät

Eilen illalla saimme pitää Jämijärven kirkossa messun kaikkia koskettaneen, järkyttävät 8 kuolonuhria vaatineen Jämin lento-onnettomuuden johdosta. Tuntui kuin yht´äkkiä olisi pääsiäisen riemullinen ylösnousemuksen sanoma muuttunut takaisin juuri vietetyn pitkäperjantain ja Vapahtajamme ristiinnaulitsemisen murheen ja tuskan suureksi päiväksi. Todella moneen perheeseen on tullut itkun aika ja me kaikki tunnemme sanomatonta myötäelämistä rakkaansa menettäneitä kohtaan.

Mutta myös tekstimme alkaa kertomalla, kuinka Maria Magdaleenan seisoi Jeesuksen haudan ulkopuolella ja itki.

Hänen kyyneleensä muuttuivat kuitenkin iloksi. Toteutui vuorisaarnan sana: ´autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.´ Siionin virsien esipuheessakin sanotaan, että juuri murheen keskellä veisaa Siioni kaikkein heleimmin kiitosta Herralle.

Jeesuksen opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet hänen puhettaan siitä, että hän on menevä pois. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, he joutuivat syvän epätoivon valtaan hämmentyneinä ja järkyttyneinä ja piiloutuivat suljettujen ovien taa. Kaikki näytti olevan lopussa. Heillä oli vain murheensa.

Tekstimme Maria Magdaleena, yksi kaikkein uskollisimmista Jeesuksen seuraajista meni kuitenkin Herransa ja Mestarinsa haudalle. Maria oli rakastanut paljon ja kärsinyt paljon, hän oli kokenut itsessään riivaajien hillittömän temmellyksen, mutta vapautunut niistä Jeesuksen parantamana – hän oli kastellut kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivannut ne päänsä hiuksilla – hänen harhautunut rakkauselämänsä oli puhdistunut ja löytänyt aivan uuden, taivaallisen suunnan ja hän oli myös seisonut viimeiseen asti Jeesuksen ristin juurella.

Nyt Maria oli Jeesuksen haudalla suru sydämessään tehdäkseen viimeisen rakkaudenpalveluksen; voidellakseen ruumiin tuoksuöljyllä. Ja itkiessään Maria kurkisti sisälle Jeesuksen hautaan, jossa hän näki kaksi valkopukuista enkeliä siinä paikassa, jossa Jeesuksen ruumis oli ollut. Mutta heillekin Maria vain selitti: ´minun Herrani on viety pois enkä tiedä, mihin hänet on viety.´ Näin Maria etsi Herraansa kyynelin, ja suuri armo saikin tapahtua hänelle: hän etsi kuollutta ja löysikin elävän Herransa, sillä  kääntyessään pois kalliohautakammiosta hän näki  miehen, jota luuli ensin puutarhuriksi ja jolta Maria kysyi: ´jos olet vienyt Jeesuksen pois, sano mihin olet hänet laittanut.´ Ja silloin mies, Jeesus sanoin: ´Maria´ ja vasta sitten Maria tunsi Mestarinsa vastaten: ´Rabbuuni, opettaja´ ja näin Jeesuksen pyynnön mukaisesti Maria sai viedä tiedon opetuslapsille: ´Minä olen nähnyt Herran.´ Hänestä tulikin nyt elämän sanansaattaja, ei yksin omalle piirilleen, vaan kaikkien aikojen kristityille.  Hän sai olla pääsiäissanoman ensimmäinen julistaja: ´Herra elää!´

Maria sai viedä lohdutuksen ja rakkauden sanan sureville opetuslapsille, joita Jeesus kutsui nyt veljiksi, aikaisemmin hän oli sanonut heitä palvelijoiksi, opetuslapsiksi. Vähän ennen kuolemaansa, opetettuaan heitä rakastamaan toisiaan niin kuin Jeesus itse rakasti heitä ja kerrottuaan, ettei suurempaa rakkautta kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta, Jeesus sanoi: ´Te olette ystäviäni. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.´ Ja silloin Jeesus vielä kerraten toisti. ´Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.´

Mikä armon evankeliumi! Mitä itket? Jeesuksella on yhä edelleen usein syytä kysyä näin. Maailmamme on täynnä surua ja kyyneliä. Näinä päivinä olemme sen taas kipeästi saaneet tietää ja kokea. Ensin maailmanlaajuisesti,  niin Syyriassa, Ukrainassa, Etelä-Korean laivan haaksirikossa ja nyt aivan lähellä Jämin lentoturmassa.  Ja meistä itse kullakin voi olla omat syymme kyyneleillemme. Niinpä saamme viedä kyyneleemmekin Hänen, Herramme ja Vapahtajamme eteen, hän voi muuttaa ne ilon kyyneleiksi. Hän voi sanoa: ´Kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat,´ tai paimenpsalmin sanoin: ´Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.´

Ja pääsiäisen ylösnousemususko on juuri sitä, että me pienet ihmiset saamme uskoa ja turvata ylösnousseeseen suureen Vapahtajaamme. Mariastakin kerrotaan tekstissämme, että Herran sanan kuultuaan hän kääntyi. Näin mekin saamme kääntyä ja kuunnella aivan yksinkertaisesti, mitä Herra puhuu. Aivan selvällä suomenkielellä voimme vastata: ´Puhu Herra, palvelijasi kuulee.´ Tahdon olla uskoni heikkoudesta huolimatta sinun omasi elämässä ja kuolemassa. Ja kerran Jumala itse on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet ja hän tahtoo viedä meidät kotiin, sinne, mistä virressäkin kerrotaan: Mun syntisyyteni, syyn kyyneleihini, saan siellä vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen ja kyyneleeni kiitosvirteen iäiseen."