Me suomalaiset, jos ketkä, tunnemme vapautemme suuriarvoisuuden. Siksi osaamme antaa oikeutetun arvon sotiemme veteraaneille, sotainvalideille, sankarivainajille ja kotirintaman naisille, koska vain suurten uhrien ja uhrausten ansiosta ja Taivaallisen Isämme varjeluksen vuoksi itsenäisyytemme on ollut mahdollista säilyttää raskaiden sotiemme aikana ja tähän päivään asti.
Koko kansan syvästi kunnioittama kenraali Adolf Ehnrooth on lausunut syvän elämänkokemuksen tuomalla viisaudella nähneensä jopa kansamme kahtiajaon ja yhteenliittymisen itsenäisyyden puolesta talvi- ja jatkosodissa. Niinpä hän toivoi nuoremmankin sukupolven jatkavan vanhempien viitoittamalla tiellä Suomen edestä, mutta ei vierastakaan vastaan.
Vaikka vaalimmekin vapauttamme kalliina kansallisena aarteena, voimme erehtyä ajattelemaan vapaudesta yksipuolisesti tai muuten virheellisesti. Niinpä oppi-isämme Martti Luther sanoo meidän kyllä uskossa olevan vapaita kaikesta, kaikkien asioiden herroja ja täysin riippumattomia teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja pelastetuiksi, koska usko yksin lahjoittaa ne meille yltäkylläisesti. Sillä jos olisimme niin mielettömiä, että kuvittelisimme tulevamme vanhurskaiksi, autuaiksi ja kristityiksi omilla hyvillä teoillamme, kadottaisimme uskon ja sen mukana kaiken sen hyvän, mitä uskoon kuuluu.
Tätä mielettömyyttä Luther kuvaa tarinalla koirasta, joka juoksi veteen lihanpala suussaan. Nähtyään vedessä lihan peilikuvan koira avasi kitansa ja haukkasi kuvaa, mutta menettikin samalla sekä todellisen lihanpalan että sen peilikuvan.
Kristillisen vapauden lahjoittaa meille lahjaksi annettu uskomme, joka puolestaan saa aikaan sen, ettemme me ole riippuvaisia laista emmekä teoista tullaksemme vanhurskaiksi ja autuaiksi, sillä vain Kristus Vapahtajamme on täynnä armoa, elämää ja autuutta, me pelkkää syntiä, kuolemaa ja tuomiota. Mutta kun usko saa puuttua asiaan, tulevat synnit ja kuolema Kristuksen omiksi, kun taas armo, elämä ja autuus jäävät meille.
Mutta kristillinen vapaus ei suinkaan ole sitä, että elämme mitään tekemättä tai pahaa tehden. Rakkaudessa me olemme kaikkien orjia ja palvelijoita. Tähän Jeesus meitä opastaa: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella minun opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita." Oikea vapaus edellyttää sitoutumista totuuteen.
Oikea vapautemme alkaa siitä hetkestä, kun saamme kohdata ehdottoman totuuden: Jeesuksen. Vain hän ainoana maanpäällä voi sanoa: "Minä olen totuus." Kaikki valhe, mutta myös kaikki puolitotuutemme murtuvat hänen edessään. Jeesus murtaakin valheen vallan eli synnin orjuuden hämmästyttävällä tavalla. Hän antaa synnit anteeksi. "En minä sinua tuomitse, mene, äläkä enää syntiä tee."
Tämä on osa pitämästäni Oulun puolueneuvoston hartaudesta, jonka aluksi ja lopuksi veisasimme suvivirren!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!