Yhdistäminen toisi pöhinää politiikkaan
Pääkirjoitukset
1
Eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahdella (ps. ) on ehdotus, joka toteutuessaan lopettaisi kristillisdemokraateissa vellovat kiistat. Joutsenlahti kehottaa perussuomalaisia ja kristillisdemokraatteja lyömään hynttyyt yhteen.
Rovasti kertoo olevansa tosissaan ja odottavansa vastakaikua, mutta toistaiseksi se on jäänyt vähiin. Joutsenlahti ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Vastaavanlaisia ajatuksia on heitetty ilmoille aikaisemminkin.
Joutsenlahden perusteluissa on sen verran järkeä, ettei hänen ehdotustaan voi panna kesähelteiden piikkiin. Hän sanoo, ettei puolueiden linjoissa ja periaatteissa ole niin suurta eroa, etteikö yhdistyminen voisi olla mahdollista.
Molemmat puolueet ovat vahvasti arvonkonservatiiveja ja nykyiset puolueiden johtohahmot ovat tuoneet sen myös selkeästi esiin samoin kuin uskonnollisen vakaumuksensa. Kaikki tietävät perussuomalaisten katolisen puheenjohtajan Timo Soinin kielteisen kannan aborttiin.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen muistaa muistuttaa aika ajoin samasta asiasta.
Kristillisdemokraatit vastustavat tiukasti tasa-arvoista avioliittolakia samoin kuin perussuomalaiset. Perussuomalaisten kansanedustajien selkeä enemmistö on asiassa samaa mieltä puoluejohdon kanssa.
Perussuomalaisia voi luonnehtia Suomen EU-kriittisimmäksi puolueeksi, mutta hyvänä kakkosena tulevat kristillisdemokraatit.
Joutsenlahden pohdinnoille antaa pontta kristillisdemokraattien surkea kannatus. Hän itse korostaa, että kristillisdemokraateilla on pienenä puolueena vaikeuksia saada ehdokkaita läpi vaaleissa, mutta yhdistymisen ansiosta he varmistaisivat, että saisivat kannatuksena mukaisen paikkamäärän. EU-vaaleissakin kristillisdemokraattien äänet valuivat hukkaan, vaikka Sari Essayah sai yli 60 000 ääntä.
Aiemmin kristillisdemokraatit menestyivät paremmin, koska puolue teki vaaliliittoja sekä keskustan että perussuomalaisten kanssa. Enää kristillisdemokraatteja ei huolita kumppaniksi ja puolueen suosio on laskenut 2000-luvulla neljän prosentin tuntumaan.
Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kansanedustajien näkemykset ovat monissa asioissa varsin lähellä toisiaan. Kansanedustajien elämäntavoista sen sijaan löytyy suuriakin eroja.
On hieman vaikea kuvitella Räsästä ja Teuvo Hakkaraista samaan vaalitilaisuuteen ”Esson baariin”. Toisaalta kaksikon tilaisuudet ja puolueiden yhdistäminen toisivat politiikkaan täysin uutta särmää ja voisivat lisätä politiikan mielenkiintoa.
Puolueet kilpailevat osin samoista äänestäjistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen kohistiin, että Hakkarainen pudotti Suomen kristillisen liiton entisen puheenjohtajan Toimi Kankaanniemen eduskunnasta. Viime vuonna Kankaanniemi liittyi perussuomalaisiin. Tämä on yksi esimerkki siitä, etteivät puolueet ole kaukana toisistaan.
Rovasti kertoo olevansa tosissaan ja odottavansa vastakaikua, mutta toistaiseksi se on jäänyt vähiin. Joutsenlahti ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Vastaavanlaisia ajatuksia on heitetty ilmoille aikaisemminkin.
Joutsenlahden perusteluissa on sen verran järkeä, ettei hänen ehdotustaan voi panna kesähelteiden piikkiin. Hän sanoo, ettei puolueiden linjoissa ja periaatteissa ole niin suurta eroa, etteikö yhdistyminen voisi olla mahdollista.
Molemmat puolueet ovat vahvasti arvonkonservatiiveja ja nykyiset puolueiden johtohahmot ovat tuoneet sen myös selkeästi esiin samoin kuin uskonnollisen vakaumuksensa. Kaikki tietävät perussuomalaisten katolisen puheenjohtajan Timo Soinin kielteisen kannan aborttiin.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen muistaa muistuttaa aika ajoin samasta asiasta.
Kristillisdemokraatit vastustavat tiukasti tasa-arvoista avioliittolakia samoin kuin perussuomalaiset. Perussuomalaisten kansanedustajien selkeä enemmistö on asiassa samaa mieltä puoluejohdon kanssa.
Perussuomalaisia voi luonnehtia Suomen EU-kriittisimmäksi puolueeksi, mutta hyvänä kakkosena tulevat kristillisdemokraatit.
Joutsenlahden pohdinnoille antaa pontta kristillisdemokraattien surkea kannatus. Hän itse korostaa, että kristillisdemokraateilla on pienenä puolueena vaikeuksia saada ehdokkaita läpi vaaleissa, mutta yhdistymisen ansiosta he varmistaisivat, että saisivat kannatuksena mukaisen paikkamäärän. EU-vaaleissakin kristillisdemokraattien äänet valuivat hukkaan, vaikka Sari Essayah sai yli 60 000 ääntä.
Aiemmin kristillisdemokraatit menestyivät paremmin, koska puolue teki vaaliliittoja sekä keskustan että perussuomalaisten kanssa. Enää kristillisdemokraatteja ei huolita kumppaniksi ja puolueen suosio on laskenut 2000-luvulla neljän prosentin tuntumaan.
Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kansanedustajien näkemykset ovat monissa asioissa varsin lähellä toisiaan. Kansanedustajien elämäntavoista sen sijaan löytyy suuriakin eroja.
On hieman vaikea kuvitella Räsästä ja Teuvo Hakkaraista samaan vaalitilaisuuteen ”Esson baariin”. Toisaalta kaksikon tilaisuudet ja puolueiden yhdistäminen toisivat politiikkaan täysin uutta särmää ja voisivat lisätä politiikan mielenkiintoa.
Puolueet kilpailevat osin samoista äänestäjistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen kohistiin, että Hakkarainen pudotti Suomen kristillisen liiton entisen puheenjohtajan Toimi Kankaanniemen eduskunnasta. Viime vuonna Kankaanniemi liittyi perussuomalaisiin. Tämä on yksi esimerkki siitä, etteivät puolueet ole kaukana toisistaan.