Tänään sain olla kahden viikon sisällä viidensissä hautajaisissa ja näin kaikissa näissä sain olla saattamassa tuttuja ystäviä matkaan häviämättömän maan ja katoamattoman perintö-osan omistajiksi.
Aivan niin kuin psalmista toteaa sittenkin meidän tämän ajallisuuden kahleissa olevien ihmisten saavat lopulla matkaamme päästä uuteen parempaan: Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani.
Tämä oli sykähdyttävää todellisuutta tänäänkin, kun sain olla siunaamassa suuren perheen äitiä Jämijärvellä, jossa jo perheen koti sijaitsee mitä kauneimmalla paikalla luonnon keskellä Jämijärven rannalla. Näin jo maataloutta harjoittaneesta maallisesta kodista voi sanoa sen olleen keskellä isänmaamme kauneutta ja luonnon rauhaa ja puhtautta. Mutta mikään maallinen ei sitenkään vedä vertoa meitä kristittyinä odottavalle. Sanotaanhan syystä, miten meidän kristittyjen parhaat päivät ovat aina edessäpäin.
Suomalainen runoilija on kiteyttänyt tämän perillepääsyn sinne taivaan kotiin muutamalla sanalla:
Kirkkauden maassa/ kuljen.
Taakka harteita/ ei paina/ se on poissa.
Kukkaportin/ avaan,/ suljen.
Hengittelen ilmaa/ kevyttä/ kuin tuuli.
Joka puu/ on ystäväni/ hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki/ ihanassa maassa.
Voiko ihmisen osa sittenkään olla suurempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!