Tapantina

Sisaren perhettä tapantia kyläilemässä, sisar ja miehensä, kolme lastaan, joista yhden mies ja kaksi poikaa, lähes nelivuotias filperti ja kahdeksankuukautinen, joka oppi juuri konttaamaan ja nouseskeli innokkaasti tuen varassa seisoskelemaankin. Vanhemman pojan kanssa laskettiin innokkaasti ihan vaan meidän tontilla pulkkamäkeä ja kyllä kyytiä saatiin täällä Takaveräjällä.


Vaimon velji on juuri Tapani, joten on myös hänen nimipäivänsä heti näin joulun jälkeen.
…

Sain myös eka kertaa tänä talvena olla suksilla ja kiertää liikuntakeskuksen kuntoreitillä sinne avatulla latupohjalla, Niinisalon yhdysladulle ei ollut menemistä liian vähän lumen takia.


Eilisessä yön messussa Jämijärvellä sain jo liittyä myös tähän Tapaninpäivään:


Kristuksen seurakuntaa on ohjannut oikea hengellinen vaisto, kun Joulun lämpimistä tunnelmista jo kohta toisena päivänä kirkon julistuksessa siirrytään riisuvan ankaraan arkeen, kivun ja kuoleman muistoihin. On oivallettu, että se elämän rikkaus, jonka Joulun Lapsi Jeesus toi ja jonka hän uskovilleen lahjoittaa, ei ole arvioitavissa tämän maailman mittaperustein.


Kun siis tänään toisena joulupäivänä vaeltaa editsemme marttyyrien pyhä saatto, me saamme katsella ihmisiä, joilta kaikki on viety, elämäkin, mutta jotka siitä huolimatta ovat sanomattoman rikkaita, kun heidän sydämensä aarteena on ollut Kristus.


"Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." Tämä taivaallinen rikkaus on Jeesuksen tähden meidän omamme. Rikkautemme on syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Rikkautemme on taivaallinen lohdutus kaiken maisen murheen ja huolen keskellä. Rikkautemme on iankaikkinen elämä, joka vanhurskautena, ilona ja rauhana on omanamme jo täällä ja kerran avartuu eteemme äärettömänä pyhässä kirkkaudessa.