Mieslahdessa

Viikonloppuna sain olla Kainuun kristillisellä opistolla Paltamon Mieslahdessa miesten adventtitapahtumassa. 500 km suuntaansa Kankaanpäästä, onneksi talvea ja sen mukaista keliä oli vain Kainuussa Kajaanin ympäristössä, muualla luvatusta myrskystäkin huolimatta vielä kesäkeli


Mieslahden opistolle kokoontui toistasataa miestä, joiden veisuu oli kerrassaan voimakasta. Tällaista virrenveisuuta ei paljon kuule eikä se voi olla jättämättä myös vaikutusta. Matkaveisaaja Jaakko Löytty veisasi omia veisuitaan alkaen Tuuli työntää kulkijaa ja lopettaen tunnin esiintymisensä Kahden maan kansalaiseen ja Viimeisen laulun laulamiseen.


Heti perjantai-iltana oli suuren luonnonystävän perusteellinen esittely kuvienkin avulla hänen monipuolisesta työstään esim. kalasääskien ja maakotkien rengastuksissa. Kävimme myös Oulunjärven rannassa illan pimeydessä kuuntelemassa luonnon ääniä.


Päivien aiheeseen Tie kutsuu kulkijaa liittyi myös oma annettu puheenvuoroni Elämän jäljet pientareelle piirtyvät. Monia jälkiä todella yli 70 vuotta kestäneen elämän aikana onkin syntynyt eri vaiheissa ja myös osallistuessani yli 80 maratoniin.


Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen otettiin vastaan tällä yli sadan hengen miesjoukon veisaamalla Väinö Malmivaaran virrellä: Pue piispat, vartijat, Herran kansan kaitsijat. Piispa käsitteli sitten puheessaan miehen elämän ojia ja allikoita, joiden välissä olisi osattava kulkea. Yksi miehistä totesikin tosin tietysti kärjistäen ja vähän leikkimielelläkin miehen reviirin rajoittuvan sohvalla olemiseen ja siitäkin vielä moititaan.


Nämä miestenpäivät on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan päävetäjänään opiston entinen rehtori Tuomo Ruuttunen, joka veti lauantai-illan päätteeksi jätkänkynttiläkirkon opiston lähimetsässä.