Varapuhemiehen tervehdys eduskunnan joululauluissa

Hyvät Ystävät

 

Saamme taas kovan eduskuntatyön loppurutistuksen keskellä – toissayönäkin istunto kesti viisi minuuttia  yli kahteen aamuyöllä –niin  todella saamme hiljentyä rakkaitten joululaulujemme parissa tämän aamuhetken. Sittenhän ensi perjantaina lähtiessämme joulutauolle viettämään vuoden suurinta ja rakkainta juhlaa joulua, niin meillä on vielä toisetkin joululaulut laulettavana tässä valtiosalissa oikein puhemies Eero Heinäluoman johdolla. Nyt  saan olla tuomassa sydämellisesti puhemiehistön arvostavan tervehdyksen tähän joululaulutilaisuuteemme.

 

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Joulusta alkaakin sitten päivä jo pitenemään. Siksi ymmärrämme auringon ehtyettömän valon kaikkea elämää ylläpitävän merkityksen. Tämä maallinen elämämme kaikkine tehtävineen on arvokas lahja, vaikka usein koemme myös monia vaikeuksia.

Mutta meillä on myös toisenlainen aurinko kuin tämä joka aamu nouseva aurinkomme. Martti Luther sanookin, että Taivaallinen isämme itse on aurinko, joka luo uuden päivän, sen valon ja kirkkauden. Tämä päivä ei pääty yöhön. Sen valon näkee vain sydän, eivät ruumiin silmät. Tämä valo ei ole järjen valoa, vaikka järkikin on aurinko, joka ulkonaisesti ohjaa ja opettaa maailmaa oikeisiin tekoihin. Tämä valo opettaa armoa, rauhaa ja syntien anteeksiantamusta. Tästä ei järki tiedä mitään. Raamatun profeetta nimittää Jeesusta Kristusta vanhurskauden auringoksi: Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla. Tätä armon aurinkoa me kaikki tarvitsemme ja sitä myös riittää meille kaikille.

 

Näin Joulun Lapsen Kristus-auringon valossa saamme vapautuksen  ja ehyen elämän niin tämän ajallisen elämän kuin kerran armosta myös iankaikkisen elämän. Tätä joulun kirkasta koskaan sammumatonta valoa meidän kaikkien elämään!