Mitä on rakkaus

Mistään ei puhuta niin paljon kuin rakkaudesta. Se osoittaa, miten tärkeäksi se koetaan. Rakkautta määriteltäessä usein sanotaan sen tulevan kuin roska silmään eli se on määrittelemätön. Joka tapauksessa rakkautta etsitään, toivotaan ja sitä halutaan omistaa.

 

Myös kristillisessä uskossamme rakkaus on kaikki kaikessa: ”Jos minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.” Jokaisessa kirkolliseen avioliittoon vihittäessäkin luetaan 1 Korittilaiskirjeestä, Uuden Testamentin Rakkauden Korkeasta veisusta 13. luvun lopusta: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

 

Kristinuskomme mukaisesti on kaksi rakkautta, taivaallinen eli agape-rakkaus ja maallinen eli ero-rakkaus. Ja kaiken rakkauden lähtökohtana on tämä ensin mainittu, meitä rakastavan Vapahtajamme toiminta: Hän on rakastanut meitä niin paljon, että antoi henkensä meidän edestämme. Ja tätä rakkauttaan Hän haluaa meille jakaa alttiisti ja tuhlailevasti, jotta mekin voisimme osoittaa rakkautta. Tämän mahdollistamiseksi meille opetetaankin rakkauden korkein käsky: Rakasta Herraa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

 

Ja näin tämän taivaallisen rakkauden voittamina voimme osoittaa rakkautta niin lähimmillemme kuin kaikille lähimmäisillemme aina maan ääriin saakka lähetystyön avulla.. Näin rakkaus voittaa omassa ympäristössämme ja leviää kasvavan vyöryn tavoin kaikkialle maailmaan.

 

Meillä on jopa kokonainen virsi kuvaamassa tätä oikeaa rakkautta:

 

Rakkaus, kun kuvaksesi
meidät kerran tänne loit,
Rakkaus, myös autuutesi
meille langenneille soit.
Rakkaus, nyt itseni
annan sinun haltuusi. Virrestä 430.