Hirmuinen humoristi

Panu Rajala on mahduttanut kolmeensataan sivuun Hirmuinen humoristi-kirjassaan Veikko Huovisen tuotannon nelisen kymmentä julkaistua kirjaa, joista Kootut teokset julkaistiin vv. 1984-86 ja vielä senkin jälkeen ilmestyi kymmenkunta teosta. Kaikki kirjat käydään läpi ja välitetään myös kirjailijan omia ajatuksia kirjojensa synnystä ja niiden tarkoitusperiäkin pohditaan.


Suuri yksinäinen, synnyin pitäjässään Sotkomossa koko ikänsä asunut metsänhoitajaksi lukenut Veikko Huovinen tuli kirjoillaan suosituksi suomalaisoloissa suurten painosten herraksi alkaen kuuluisalla Konsta Pylkkäsellään. Häntä on syystä verrattu kahteen muuhun pohjoisen korpikansan kuvaajaan Pentti Haanpäähän ja Ilmari Kiantoon. Paljon yhteistä heistä löytyykin rehevinä kansan tuntojen tulkkeina huumori silmäkulmassa ja mutta kuitenkin myös lujasti kiinniolevina usein niin karussa todellisuudessa.


Mielenkiintoisia olivat Panulan löytämät yhtymäkohdat jo Suomen Maaseudun puolueeseen kuin myös sen raunioilta syntyneeseen Perussuomalaisiin, joskaan JYTKYÄ hän ei v.2009 kuolleena ehtinyt kokea.


Jo v.1973 ilmestyneessä kirjassa Rasvamaksa esiintyy Ammattimainen puolueenhaukkuja Väinö Kirsikkala, joka käy aina haukkumassa sen puolueen, jota hän tiesi talon isännän erityisesti vihaavan.
Tämä oli aikana, jolloin Kekkonen oli ryhtynyt voimakeinoin hajottamaan kilpailijansa Veikko Vennamon johtamaa SMP:tä. Olihan silloin juurisaatu voimakeinoin puoluetukilakia muuttamalla synnytettyä 13 hengen lähtö 18 kansanedustajan SMP:stä perustettuun Yhtenäisyyden puolueeseen.


Näytelmässä Paneelikeskustelu v. 1992 vastustetaan melko raivokkaasti Euroopan unioniin liittymistä suhtautuen kielteisesti maahanmuuttoon ja pakolaisiin. Panula viittaakin niiden olevan kuin poimintoja myöhemmästä perussuomalaisten puolueohjelmasta.


Samalta ajalta on näytelmä Suuri paneelikeskustelu, jossa kirjailijan äänitorvena on Ilkka Moikipää  perussuomalaisten ärhäkkä edelläkävijä vastustaen EU-direktiivejä, työttömyyttä, pakolaisia ja puhuen maataloustukiaisista, ydinvoimasta, puukaupoista, pankkimiljardeista...  Rajala lohkaiseekin, ettei voi välttyä rinnastuksesta Timo Soinin myöhempään retoriikkaan ja epäilee Timon lukeneen jo Havukka-ahon ajattelijaa useamman annoksen ja siten kehitelleen perussuomalaisten puolueohjelmaa.


Panu Rajala viittaa muuallakin Huovisen kaukokatseisuuteen, kun esimerkiksi viittaus taiteeseen, joita Huovinen tosin tukisi voimakkaasti, mutta jättäisi ilman valtion apua atonaalisen musiikin, absurdin teatterin ja abstraktin taiteen, jotka saisivat tukeutua sponsoreihinsa.

Loppuun asti Veikko Huovinen suhtautui epäilevästi Euroopan Unioniin kirjoittaen: Ilman muuta on selvää, että suuret, joilla on enemmän edusmiehiä, voittavat äänestyksissä. Epärehelliset esittävät kirkkain otsin omia laskelmiaan. Tyhmän rehelliset häviävät kuten aina. - Ja näin todella on käynyt ja käymässä.