Korvaluoma-Karhusaari-maisemissa

Tänään Vappuna työläisten ja opiskelijoiden kevätjuhlapäivänä kiertelin Perussuomalainen-lehden jaossa sukujuurillani Korvaluoma-Karhusaari-maisemissa. Kyllä siellä vain asutaan edelleen, vaikka tyhjiä ja jo rappeutuneitakin asumuksia löytyy myös runsain mitoin. Toisella puolen on Pohjankangas suljettuna Koeampuma-aseman harjoittelualueena, jossa ammutaan tykeillä ja kovilla.

Toiselta puolen sen sijaan on yhteyksiä niin Jämijärvelle Piimätietä kuin Parkanonkin puolelle Kirjaskylään. Näiden teiden välistä löytyy vielä Honkakappelin tie lähes viiden kilometrin pituisena, ja senkin päässä on taloja ja asukkaita. Jämiänkeitaan turvesuot ulottuvat Piimätieltä Kirjaskylän tielle, joten turvesoita riittää vaikka millä mitalla.

Sodan jälkeen isovanhemmat joutuivat luovuttamaan siirtolaisten asuttamiseen Yrjölän tilan Karhusaaren kylästä. Molemmat mummuni ovat myös lähtöisin samasta kylästä, niin isän äiti Lempi Joutsenlahti os. Korpela ja äidin äiti Taimi Räike os. Lilja. Edelleen kumpaakin sukujuurta asuu Karhusaaressa, ainakin äidin serkkuja ja minun pikkuserkkuja. Usein sanotaan, ettei ole mistään kotoisin, mutta on hyvä tietää, että on sittenkin jostain kotoisin.

Näillä iltayön liikkumisilla pitkin alueen teitä on ollut mieluistakin nähdä monenlaisia luonnon eläimiä. Iso hirvikin juoksi tein yli, pienempi vasa oli ehtinyt edeltä. Kauriita myös ylitti tietä oikein jonossa. Jäniksiä näkyy myös, aivan vielä hiljan jopa täysin valkoinen jänis, nyt jo väri on ruvennut muuttumaan. Joutsenia näkee muuttomatkoillaan pysähtyneenä syömään sänkipelloille. Tänään näin jopa muutamaan otteeseen kurkia, yksin ja pienessä parvessakin.