keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sotainvalidien Veljesliitto 75-vuotias eilen 18.8.

Juhlimme kunniakasta taivalta Tasavallan presidentin ja muiden yli 1200 juhlavieraan kanssa Helsingin messukeskuksessa. Samalla juhla oli viimeinen näin suuri tilaisuus sotainvalideillemme, joiden keski-ikä on jo 92 vuotta. Vielä oli veljiä jaksanut lähteä liikkeelle kolmisen sataa, meiltä Satakunnastakin oli seitsemän.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö antoi juhlapuheessaan suuren tunnustuksen Sotainvalideillemme, joiden uhrauksia ei koskaan voida korvata kokonaan ja kiittää liiaksi. Vammat ovat jättäneet jälkensä koko elämän ajaksi omaan ja perheiden elämään. Sodan jälkeen C.G. Mannerheim kehotti veljiä itse kantamaan vastuuta ja niin perustettiin Sotainvalidien Veljesliitto. Niinpä Presidentti kiitti ja onnitteli myös Veljesliittoa.

Sotainvalidin päätössanoissaan professori Veijo Saloheimo kertoi leikilisiäkin heidän kahden sotainvalidin kirjoittaneet sotasairaalasta samalle tytölle, mutta lopulta tyttö ei valinnut kumpaakaan vaan kolmannen sotainvalidin. Vakavasti puhuja kosketteli kvarttaaleja, joita on tullut jo kolme (neljännesvuosisatoja) ehkäpä valtionkonttorinkin yllätykseksi ja nyt alkaa neljäs, jolta professori toivoo täällä erimielisyyksien korpimaassa kuitenkin turvallista elämän iltaa.

Juhla oli arvokas myös monipuolisen musiikkiannin puolesta. Esiintyjinä Kaaderilaulajat, Kadettikuoro, Sibeliuslukion kamarikuoro ja Varusmiessoittokunta. Jopa Dallape-orkesteri oli säestämässä kahta Juho Hostikan laulamaa Äänisen aaltoja ja Armia, tuota neidoista kauneinta ja herttaisinta.

Ja koko juhlayleisön yhteisenä tuntona on yhä edelleen velvoittava tunnuslause:
Veljeä ei jätetä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!