NIIN PALJON OIS AIHETTA LAPSELLA KIITTÄÄ

 

Näin syksyn tultua saamme sittenkin kaikkien ikävien uutisten keskellä kuitenkin iloita kotimaamme Suomen rikkaasta ja virkistävästä vuodenaikojen vaihtelusta ja nyt ennen kaikkea syksyn mukanaan tuomasta vuodetulon runsaista antimista.

 

Koko alku- ja keskikesän säiden aiheuttamista huonoista kasvunäkymistä huolimatta olemme sittenkin syyskesän kauniiden säiden ansiosta välttyneet katonäkymiltä ja varsinkin puutarha- ja metsämarjojen sato on ollut runsaampaa kuin moniin vuosiin.

Meidän jokaisen on hyvä muistaa, että me elämme maan antimista. Saamme siksi kiitollisuudella ottaa vastaan Taivaallisen Isämme antamana lahjana luonnon kasvattamat jokapäiväisen ravintomme tarpeet. Turhaan emme laula suuren säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen säveltämässä virressä Luojamme suurista teoista: “Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa.” Ja nytkin vaikeanakin aikana meillä täysi syy yhtyä saman virren jatkoon: “Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan.”

Mutta meidän ei tarvitse iloita ja kiittää yksin aineellisesta jokapäiväisestä ruuastamme ja toimeentulostamme, vaan saamme myös tuntea olevamme täysipainoisia aitoja ihmisiä, koska Jumalan lähetti oman Poikansa julistamaan evankeliumia köyhille, saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran otollista vuotta. Näin Vapahtajamme tuli, että meillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Tämän raamatunlauseen olen saanut muistoksi omasta rippikoulustani ja se on todella kannattelee koko elämäämme.

Niinpä saamme kiitää ja rukoilla Jumalaa, että saisimme olla juuri niitä ihmisiä, jotka tarvitsemme apua ja voimaa elämäämme juuri häneltä Elämän Ruhtinaalta, jolla ainoana on antaa kaikkea tarvitsemaamme. Ja voimme ruokammekin nauttia piispa Väinö Malmivaaran sanoin: “Kiitos, Herra, ravinnosta, minkä joka päivä suot. Kiitos armon auringosta, jonka loisteen meihin luot. Silti sydämemme huokaa joka päivä uudestaan: Milloin taivaan juhlaruokaa päästät meidät nauttimaan?”