Joulusiioninvirsiä

Porin siioninvirsiseurojen syyskauden päätteeksi oli jouluseurat. Ja siionin virsien jouluvirret ovat aina yhtä puhuttelevia. Niin nytkin, vaikka ulkona puhalsi myskytuuli ja sadetta on saatu pitkin päivää ja vielä nyt yönkin kynnyksellä ja maa on mustanaan.

Totta on: "Taas annoit joulun tulla, oi Vapahtajani... Vaan murheekseni huomaan: on kylmä sydämeni. Ei taivukaan se tuomaan nyt ylistystäsi. Lahjoista maallisista ja turhanaikaisista iloitsen enemmän." Näin runoili aikanaan Juho Kytömäki Raudaskylän Kristillisen kansanopiston ja -lukion rehtori.

Abraham Achreniuksen sanoitus kysyy: "Jos etsit, sielu, Jeesus lasta ja armahtajaa ihmisten, maailmaa luovu seuraamasta ja torju viettelykset sen. Kun LOISTAA SANAN VALKEUS, pois heitä nurja vastustus. Ja kun vielä seuraavassa säkeistössä veisattiin ON ARMON TAIVAS AVOINNA ja vielä viimeissäkin säkeistössä puhuttiin, miten pieni taimen kasvaa sateessa PÄIVIN LÄMPIMIN, sain puheenvuoroni teemaksi Joulun Lapsen Kristus-auringon, jota armon aurinkoa me kaikki tarvitsemme ja sitä riittää myös meille kaikille.

Oikeita vanhan hyvän ajan niekkuja riittää mahtavassa jouluvirressä Herää jo sinäkin, Siionin kansa, vaikka eräs seurajoukosta muistelikin ennen vanhaan vireessä olleen vielkin enemmän näitä muutekin körttivirisille tunnusomaisia niekkuja. Tämän arkkivirren jokainen säkeistä päätyy: Halleluja! halleluja! Saavu nyt armosta, Jeesuksemme, tänäkin jouluna keskellemme. Kiitos, kiitos, Jeesus, sun syntymästäs.
Ja seurat aloitettiin myös Achreniuksen virrellä: Nyt meitä kutsutaan joulua juhlimaan. On enkeleillä vuoro, jo kaikuu juhlakuoro. Siis lähde matkaan, juokse Jeesuksen seimen luokse. Ja virsi päättyy: Hän, Jeesus, etsiville lahjansa kalliit tuhlaa. Siis viettäkäämme JUHLAA!