Tänään siunatun sotiemme veteraanin pojan tyttären mies Juha Aro jo kertoo alempana tällä sivulla tästä lämminhenkisestä ja liikuttavasta veteraanihautauksesta. Otan tähän vain katkelma hautauspuheestani:
Olemme kokoontuneet saattamaan rakastamme ja tunnemme tämän hetken haikeuden, vaikka hänellä olikin monia sairauksia ja sairaalakäyntejäkin, niin kova elämänhalu ja monien vaikeuksienkin jälkeen hän aina pääsi palaamaan kotiin ja tämä viimeinenkin sairaalassaolon aikana hän oli hyvin heikko, mutta silti hän jaksoi vielä joulukuun 12. päivästä uuden vuoden päivään asti.
Olemme kokoontuneet saattamaan rakastamme ja tunnemme tämän hetken haikeuden, vaikka hänellä olikin monia sairauksia ja sairaalakäyntejäkin, niin kova elämänhalu ja monien vaikeuksienkin jälkeen hän aina pääsi palaamaan kotiin ja tämä viimeinenkin sairaalassaolon aikana hän oli hyvin heikko, mutta silti hän jaksoi vielä joulukuun 12. päivästä uuden vuoden päivään asti.
Sydämissämme on kaipuuta, mutta myös ja ennen kaikkea kiitollisuutta kaikesta saamastamme hyvästä ja siksi olemme jättäneet hänelle tähän arkulle rakkautemme kukat ja myös sodassa kovat kokeneelle sotaveteraanien seppeleen ja siksi myös hänen kunniakseen niin maamme siniristilippu kuin sotaveteraanilippu juhlistavat siunaustilaisuuttamme. Veteraanikuoro on laulamassa Veteraanin iltahuudon ja päätössoittona kuulemme Narvan marssin.
Rakkaamme sai elää pitkän yli 91 vuotta kestäneen elämän joutuen kokemaan ikäpolvensa miesten tavoin jatkosodan raskaat taistelut JR7 jääkärijoukkueessa korpraalina konepistoolimiehenä juoksuhautojen räjäytys ja partiomiehenä myös ankarat, mutta ratkaisevat taistelut, Äyräpään ja Vuosalmen tulimeret heinäkuussa 1944. Siellä Suomen tykistö ampui runsaat 120 000 laukausta ja heittimistökin n 85 000. Venäläisten tappiot oloivat n 25 000 miestä kun meidän suomalaisten 750 kaatunutta, saman verran kadonneita, osa hukkuneita, kun Vuoksen yli jouduttiin tulemaan osin uimallakin ja n. 4.800 haavoittunutta. Mutta Vuosalmi kesti!
Sitten kerroin hänen muusta elämäntyöstään ja perheestään ja siirryin tietysti myös siihen, ettei meidän kristillisen seurakunnan jäseninä tarvitse tyytyä vain muistelemaan ja kaipaamaan edesmennyttä rakastamme, vaan saamme olla Jumalan pyhien kasvojen edessä kyselemässä, mitä Hänellä on meille sanottavana lohdutukseksemme ja iankaikkisen elämän toivostamme.
Rakkaamme sai elää pitkän yli 91 vuotta kestäneen elämän joutuen kokemaan ikäpolvensa miesten tavoin jatkosodan raskaat taistelut JR7 jääkärijoukkueessa korpraalina konepistoolimiehenä juoksuhautojen räjäytys ja partiomiehenä myös ankarat, mutta ratkaisevat taistelut, Äyräpään ja Vuosalmen tulimeret heinäkuussa 1944. Siellä Suomen tykistö ampui runsaat 120 000 laukausta ja heittimistökin n 85 000. Venäläisten tappiot oloivat n 25 000 miestä kun meidän suomalaisten 750 kaatunutta, saman verran kadonneita, osa hukkuneita, kun Vuoksen yli jouduttiin tulemaan osin uimallakin ja n. 4.800 haavoittunutta. Mutta Vuosalmi kesti!
Sitten kerroin hänen muusta elämäntyöstään ja perheestään ja siirryin tietysti myös siihen, ettei meidän kristillisen seurakunnan jäseninä tarvitse tyytyä vain muistelemaan ja kaipaamaan edesmennyttä rakastamme, vaan saamme olla Jumalan pyhien kasvojen edessä kyselemässä, mitä Hänellä on meille sanottavana lohdutukseksemme ja iankaikkisen elämän toivostamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!