Emeritus arkkipiispa John Vikström oli kertomassa Satakunnan eläkepapeille viisaita mietteitä kirkon tulevaisuudesta. Ei olisi uskonut, että hän tänä vuonna on 86-vuotias. Syystä hän virassaan oli arvostettu, täysin oikeutetusti primus inter pares ja voisi sanoa, että sitä hän on yhä edelleen!
Hän vertasi pallopeleihin, miten viisaimmat ovat katsomassa, jossa tiedetään erotuomaria paremmin, miten olisi pitänyt tuomita, tai pelaajia paremmin, mihin syötön olisi ollut viisasta osua jne. Me eläkepapit tavallaan olemme myös katsomossa, mutta emme tietenkään omista kaikkea viisautta, mutta jotain ehkä kokemuksenkin ansiosta tietäisimme ja olemme tietenkin edelleen myös käytettävissä ja toimimmekin monissa tehtävissä.
Hän vertasi pallopeleihin, miten viisaimmat ovat katsomassa, jossa tiedetään erotuomaria paremmin, miten olisi pitänyt tuomita, tai pelaajia paremmin, mihin syötön olisi ollut viisasta osua jne. Me eläkepapit tavallaan olemme myös katsomossa, mutta emme tietenkään omista kaikkea viisautta, mutta jotain ehkä kokemuksenkin ansiosta tietäisimme ja olemme tietenkin edelleen myös käytettävissä ja toimimmekin monissa tehtävissä.
Kirkon tulevaisuuden tärkeitä kysymyksiä ovat, miten osaamme palvella. Edellisen laman aikana 1990-luvulla seurakunnat jakoivat ruokapaketteja ja kävivät auttamassa apua tarvitsevia jopa niin, että luottamus kasvoi niin, että yhtenä vuotena kirkkoon liittyi enemmän kuin erosi. Palvelun diakonian eli itsensä alttiiksi laittamisen tie kantaa hedelmää.
Toisena asiana arkkipiispa toi esiin lasten ja perheiden huomioimisen, kasteen merkityksen opettamisen ja siitä lähtevän seurakuntalaisena kasvamisen. Tässä tärkeässä asemassa on myös hengellisen ravinnon saaminen ja jumalanpalvelus on tämä kristityn ruokkimisen paikka. Siksi sen kehittäminen ja tähdentäminen olisi ensiarvoista.
Neljänneksi eikä suinkaan vähempiarvoiseksi John Vikström näki seurakuntien yhteisöllisyyden. Ei kaavoihin ja raskaaseen hallintoon jäykistynyttä kirkkoa (Gesellschaft), vaan ihmisläheisen hoitavan seurakunnan (Gemeinde). Ei ylhäältä ohjautuvaa kirkkoa, vaan alhaalla ihmisten tasolla lähellä elävä seurakunta. Tällaisella yhteisöllä on aina tarvetta ihmisyyttä ylläpitävän pelastussanoman tarjoajana.
Toisena asiana arkkipiispa toi esiin lasten ja perheiden huomioimisen, kasteen merkityksen opettamisen ja siitä lähtevän seurakuntalaisena kasvamisen. Tässä tärkeässä asemassa on myös hengellisen ravinnon saaminen ja jumalanpalvelus on tämä kristityn ruokkimisen paikka. Siksi sen kehittäminen ja tähdentäminen olisi ensiarvoista.
Neljänneksi eikä suinkaan vähempiarvoiseksi John Vikström näki seurakuntien yhteisöllisyyden. Ei kaavoihin ja raskaaseen hallintoon jäykistynyttä kirkkoa (Gesellschaft), vaan ihmisläheisen hoitavan seurakunnan (Gemeinde). Ei ylhäältä ohjautuvaa kirkkoa, vaan alhaalla ihmisten tasolla lähellä elävä seurakunta. Tällaisella yhteisöllä on aina tarvetta ihmisyyttä ylläpitävän pelastussanoman tarjoajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!