Sotainvalidit koolla

Juhlatalo Ooperi Raumalla pitkäjärven rannalla oli parhaimmillaan kauniina kesäpäivänä, kun Satakunnan sotainvalidipiiri piti siellä jo monen vuosikymmen pituisen tradition mukaisesti vuosittaisen kesäjuhlan: hartaushetki, ruokailu, kenttäpelejä, juhla, lähtökahvit.

Vielä oli koolla eri puolilta Satakuntaa myös sotainvalideja, monet jo tutuiksi tulleita ikämiehiä, ovathan nuorimmatkin jo reippaasti yli yhdeksänkymmentä vuotta täyttäneitä, mutta edelleen vaan jaksavat saapua yhteisiin kokoontumisiin. Tosin suurin osa ei enää pääse mukaan ja rivit tietysti myös harvenevat viimeiseen iltahuutoon-kutsujen myötä.

Niinpä meiltä Kankaanpään seudun Sotainvalidien yhdistyksen alueelta yhteiskuljetuksessa oli kuusi henkeä, lisäksi kaksi tuli sotainvalidien veljeskodista talon kuljetuksessa, toinen asuu siellä vakituiseen, toinen on parast´aikaa kuukauden kuntoutuksessa. Omista ennakkoon ilmoittautuneista jäi pois neljä, aina vaan ei kunto ole sellainen, että pystyisi lähtemään, päivät eivät ole veljeksiä.

Varsinaisessa juhlassa riitti musiikkia, Lappi-Kvartetti johtajanaan Olli Luntamo - lähes satavuotiaana kuolleen lukuisia suunnistuksen maailmanmestaruuksia hankkineen Erkki Luntamon poika -  lauloi useaan otteeseen, kuultiin Puolustusvoimien arvostava tervehdys, saatiin kuulla jopa Hj. Nortamon kirjoittama jaaritus ja ojennettiin kolme sotainvalidien ansioristiä: Alpo Koivumäki Karvia, Raimo Näninmäinen Kihniö, Olli Saari Rauma.

Kenttäpeleissä oli leikkimielinen 5-ottelu, jossa kaikki palkittiin, tuloksella ei niin ollut väliä. Keilankaadossa satuin onnistumaan kaatamaan kaikki keilat, en silti aio siirtyä keilaajaksi, kyllä juoksuharjoitus saa riittää, tuli muuten tänään 66. juoksukerta tänä vuonna ja yhtäjaksoisia harjoituskertoja peräkkäisinä päivinä on jo yli viikko eli yhdeksän.

Keskiviikoksi onkin sitten ennustettu myrskyä ja sadetta, saa nähdä uskaltaako lainkaan pistää nokkaansa ulkoilmaan. Muutama sadepisara tulikin jo juoksulenkin päätteeksi, muttei kuitenkaan vielä kunnon sadetta, joka kyllä olisi kovastikin tarpeen luonnon virkistämiseksi.