Heinäkuu loppui

Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja toivotti parin viikon aikana Iloisia Aikoja Jämijärven Korsukylän kesäteatterissa tänään viimeistä päivää Kulttuurijämin tuottamana. Parituntinen jokirantamaisemassa kului nopeasti Mielensäpahoittaja Mika Rajalan esittämiä elämän totuuksia ja mietelmiä kuunnellessa, säänkin suosiessa, vaikka ennen esitystä saatiin harvinaista ilmiötä näillä viikoilla tällä seudulla: sadettakin. Ja näytelmän jälkeen lenkki hienossa Jämin harjumaastossa ja uinti lämpimässä Jämijärvessä Mielahdessa.

Heinäkuun kääntyessä lopulleen ei kesä kuitenkaan ole vielä mennyt. Otto Manninen kirjoittaa osuvasti runossaan Heinäkuun sää: Päivä hehkuva heinäkuun,/ hervonnut tuulen tuntu,/ neitoja sotkina salmen suun,/ vartta ei varjele huntu. // Autuas ilma ja metsä, maa:/ Hellasta Pohjan mailla/ saivat hetkisen heijastaa,/ hehkua Helaan lailla. // Maassa, min kohta jo kytkee jää,/ hankien alle mi haipuu,/ kauneus, kauneus, kauneus välkähtää,/ maan ilo, ihme ja kaipuu.

Uuno Kailas Hymni valolle: Valon tulva tää/ miten maan yli kirmaa! Se päihdyttää./ On kuin jokin kristallimalja väikkyis/ kädess´ enkelin - viiniä maahan läikkyis;// kuin kipunois/ kiven kyljessä kulta - ja karkelois/ siness´ ilmahenkiä tuhatluvuin,/ läpikuultavin, häilyvin harsopuvuin; Säkeistöjä riittäisi viisin kappalein.

Näitä runoja ja jokaisen runon viereisellä sivulla valokuvan julkaisi WSOY vuonna 1944 nimellä Suomen suvi A3 koossa 260 sivulla. Viimeisellä sivulla kerrotaan: Tätä teosta, jonka ovat puhdetyönään toimittaneet Y.A.Jäntti ja V.I.Mikkonen, on numeroitu 600 kustantajan vapaakappaleitta ja varustettu toimittajien nimikirjoituksilla. Tämä on n:o 174. Siis aikanaan meille kirjakaupan väelle lahjotettu!

Enkä voi olla vielä mainitsematta toistakin Otto Mannisen runoa Joutsenet ja sen alkua: Yli soiluvan veen ne sousi,/ ne aallon ulpuina ui,/ kun aurinko nuorna nousi,/ yöt pohjan kun punastui.