Vilkasta

Vilkkautta on taas riitellyt. Kun todella valtuustoseminaarin laivareissulta päästiin perjantaiaamuna Turusta, oli se veteraanileirin päätös Hakoniemessä ja 16.30 ministeriryhmän yleisötilaisuus Parkanossa.

Lauantaille löytyi kirkossa siunaustilaisuus, kirkossahan siunataan kaikki uudelle kirkon vieressä olevalle hautausmaalle haudattavat. Tekee jopa mieli sanoa, että yksi uuden hautausmaan ensiksi käyttöön otettu osasto on miesten hautausmaa, siksi paljon juuri meitä miehiä on sinne saatettu. Mehän yleensä kuolemme nuorempina ja vaimot vasta myöhemmin. Niinpä tälle osastolle on todella haudattu valtaenemmistö juuri miehiä, aviovaimojen vuoro on sitten myöhemmin. Niinpä lauantainakin siunasimme aviomiehen, jolta jäi vaimo ja kaksi lasta perheineen ja tietysti myös muut sukulaiset.

Sain myös lauantaina käydä seurakunnan kesäkodilla Hakoniemessä. Leirikirkossa toimitettiin juhlallinen avioliiton siunaaminen, vihkiminen oli siis jo suoritettu aiemmin tuomarin edessä. Ei tämä siunaaminen juuri vihkimisseremoniasta eroa muuta kuin siinä, ettei enää ole rukousta, jonka merkkinä sormus (sormukset) ovat. Muuten nykyään on usein kaksi sormusta, jotka siis annetaan molemmille aviopuolisoille.

Tänään maanantaina oli taas kaksi kokousta, kesäkausi alkaa siis olla takanapäin. Ensin Porissa Satakunnan sotainvalidipiirin hallitus ja sitten kaupunginhallitus kello 16 Kankaanpään kaupungintalolla hallituksen huoneessa, jossa on enoni professori Kauko Räikkeen tiilireliefi. Ajankohta oli tuntia tavanomaista myöhempi, koska kaupungintalolla oli suuronnettomuuden pelastusharjoitus.