Lauri Nurmen kirjasta

Helsingissä ennen kokousta ehti käymään kirjamessuilla, joka on saavuttanut valtaisan yleisömenestyksen. Hyvä niin, vaikkei esim. vanhoilla kirjoilla näytäkään olevan juuri itään arvoa eivätkä ne kelpaa mihinkään.

Messuilta sain hankittua paljon viime päivinä puhutun juuri ilmestyneen toimittaja Lauri Nurmen tutkielman Perussuomalaisten hajoamisen historia. Yllätyksekseni hän oli sivun verran kirjoittanut Jyväskylän puoluekokoushartauksesta, jonka muistin virkistämiseksi laitan oheiseksi:

Puoluekokoushartaudessa tänään Jyväskylässä puoluekokouspäivän aluksi veisasimme Suvivirren neljä säkeistöä ja sain pitää seuraavan puheen:

Rakkaat puoluekokoukseemme saapuneet sisaret ja –veljet.

Tämä hartaus on puoluekokouksissamme ollut perinteisesti niin kauan kuin muistan aina 1960-luvulta lähtien ja alkuaikoina hyvinkin juhlallisissa merkeissä, kun olimme ryhmittyneet maakunnittain ympäri puoluekokouskaupungin toria, tuomiorovasti Eino Sares ja pj Veikko Vennamo puhuivat ja sitten marssittiin Suomen lipun ja piirien lippujen hulmutessa puoluekokouspaikalle aloittamaan sunnuntain kokousasioita.

Puheessa keskityn kahteen pääasiaan: Uudistumisen, yhteyden välttämättömyyteen!

Olemme täällä Jyväskylässä värikkäässä puoluekokouksessamme lähteneet pakonkin edessä puheenjohtajiston henkilövalinnoissa uudistusten teille ja se onkin kaikin tavoin välttämätöntä jopa elämisen jatkumisenkin mahdollistamiseksi. Elämme myös vuodenaikojen rikkaassa vaihtelussa alkukesän voimakasta luonnon uudistumisen aikaa aivan kuten laulamassamme rakkaassa Suviviressäkin pyydämme Vapahtajaamme Jeesukselta: Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. Niinhän juuri HÄN tuli uudistajaksi korjaamaan meidän ihmisten rikkomat välit Jumalamme kanssa eli sovittamaan syntiemme aiheuttamat haavat niin itsellemme kuin lähimmäissuhteessammekin. Niinpä Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: Uuden käskyn minä annan teille. että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Ja kyvyn ja voiman tähän saamme juuri häneltä Kristukselta Vapahtajaltamme.

Ja tämä merkitsee meidän kaikkien perussuomalaisten osalta keskinäisen yhteyden pitämistä erilaisista mielipiteistä ja kannanotoista riippumatta, siis vaeltamista yhdessä yhteisten päämääriemme saavuttamiseksi tässä rakkaassa kansanliikkeessämme koko satavuotista itsenäisyyttämme tänä vuonna juhlivan isänmaamme, Suomen ja kansamme parhaaksi.

Sodan aikana rintamalla etenkin taisteluhaudassa yhteyden katkeaminen merkitsi kuoleman vaaraa. Kun sodassa yhteys miehestä mieheen katkesi tai yhteyttä toisiaan tukevien yksiköiden välille ei saatu, se tiesi yksin jäämistä, turvatonta omin neuvoin toimeen tulemista, harhaan ja tuhoon johtavaa mahdollisuutta.

Näin meidätkin on luotu yhteyteen: vanhempiin, puolisoon, kotiin, ystäviin, puolueveljiin ja –sisariin, työtovereihin, isänmaahan ja koko ihmiskuntaan. Meissä itsessämme oleva paha, itsekkyys ja eripuraisuus ovat yhteyden särkijöitä ja vihollisia. Sydänten yhteys johtaa yksimielisyyteen, rakkauteen ja palvelemiseen. Niinpä apostoli Paavalikin opastaa meitä: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta (2. Kor 5:17-18)

Ja näin meidän maisen tiemme vaellus täällä ajallisia tehtäviämme suorittaessamme ja taistelumme oikeudenmukaisemman maailman puolesta ei ole turhaa tuulen tavoittelua, vaan rakkaudessa vaikuttavia tekoja. Ja päämäärämme on korkea ja ihana ajallisen isänmaamme paras ja lopulta ei mitään muuta kuin se, mistä Johanneksen Ilmestyskirjassa kerrotaan: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin laskeutuvan alas Jumalan tyköä. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa. Ja hän pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä itkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ja valtaistuimella istuva sanoi: Katso, uudeksi minä teen kaikki. Ja hän sanoi: Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet. Ja hän sanoi minulle: Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Tänään Pyhän Kolminaisuuden sunnuntaina:

Siunatkoon meitä Isä, Poika ja Pyhä Henki niin kuin alusta ollut on, nyt on ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen! Lopuksi luen Fransiscus Assilaisen, Jumalan köyhän, rukouspyynnön!