Hyvä Ystävä on poissa

Opettaja Anni Aulikki Mäkynen 88 v. Siunaus 2.12.2917 Jämijärvellä. Virret 243, 396 ja 631

Rakkaat Ystävät Anni Mäkysen velivainajien (Pentti, Valte) Pentin puoliso Eila ja poika Raimo ja Valten tytär Marja-Leena perheineen, muut sukulaiset  ja ystävät!

 Olemme saattamassa opettajana päivätyönsä tehnyttä rakastamme. Jo Suurimaan koulussa oppilaana hän kysyi opettajalta, saako kirjoittaa miksi haluaa, vaikka tietää, ettei pääsekään. Opettajansa Alarodun ansioksi hän sitten lukikin sen, että pääsi Kankaanpään oppikouluun. Ylioppilaana Kankaanpään Karhusaaren koulun opettajana olo sitten vahvisti opettajaksi haluamisen. 

Opettajavalmistuslaitoksesta valmistuttuaan hänen ensimmäinen ja samalla viimeinen opettajan paikkansa oli Sodankylän Vuotson kyläkoulu, jossa hän myös asui. Kyllästyttyään vanhaan koulurakennukseen hän oli 3 vuoden ajan Neuvostoliiton rajan toisella puolella Raja-Joosepin lähellä opettamassa  Tuuloman koulun suomalaislapsia, joiden vanhemmat rakensivat voimalaitosta. Vuotson koulu sitten paloi ja Anni palasi takaisin ja toimi siellä eläkeikään asti pidettynä opettajana. Vuotso jopa voitti kansakouluopettajien liiton kulttuurikilpailun Helsingissä. Anni olikin vaativa ja innostava opettaja voittaen itsekin puhekilpailuja ja kirjoitti tarinoita mm. Kotilieteen.

Vuotsossa hän osallistui monipuolisesti kylä- ja järjestötoimintaan. Sodankylän koululautakunnan opettajaedustus oli kunniatehtävä 18 vuotta, sosiaalilautakunnan jäsenyys kesti 16 vuotta ja kirkkovaltuustokausia kertyi kolme eli 12 vuotta.  Ehkä juuri kaukokaipuu vei Annin Lappiin asti, jonka luonto viehätti ja ihmiset olivat sydämellisiä. Vuotsosta alkavasta saamelaisuudesta hän myös piti, koska saamelaiset pitävät lapsista ja kodeista hyvää huolta. Myös matkustelu ja kylpylälomat ulkomailla oli hänelle rakasta Aune-sisarensa ja tämän puolison kanssa.

Eläkkeelle siirryttyään Anni teki maailmanympärimatkan ja muutti takaisin tänne Jämijärvelle hankkien ensin rivitalo-osakkeen ja sitten omakotitalon osallistuen täälläkin ahkerasti ikäihmisten toimintoihin ollen mukana veteraanikuorossa, eläkeläisten kokoontumisissa ja seurakunnan tilaisuuksissa runonlausujana ja kirkossa epistolan lukijana. Vielä 80-vuotisjuhlat hän piti seurakunta-kodilla, mutta sen jälkeen voimat rupesivat heikkenemään niin, että hän halusi olla Annen Ja Erkin kodissa hyvässä hoidossa kuutisen vuotta ja viimeiset 2-3 vuotta olivat Hopearinteen palvelukodissa yhdessä Pentti-veljen lesken Eilan kanssa. Pääkivulla alkaneet sairaudet aiheuttivat pahimmillaan hengityskatkoksia ja johtivat sitten lopulliseen silmien sulkemiseen vain paria päivää ennen 89-vuotissyntymäpäivää.

Tämän jälkeen puhuin opettajan suuresta tärkeästä kutsumuksesta lasten sydänten ollessa hänen kylvömaansa aivan kuten Vapahtajamme Jeesuskin oli suuri opettaja. 2.Korittilaiskirjeessäkin sanotaan: Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät.

Tämä on alkupuoli siunauspuheestani kosketellen Annin elämänkulkua.