Saamme täysin siemauksin nauttia kaikesta keskikesän tuomasta ihanuudesta näin juhannuksen aikaan. Mutta tämä ajallinen kaunis kesämme on vain kalpea aavistus siitä ikikesästä, johon Vapahtajamme Jeesuksen meille osoittaman rakkauden ja anteeksiantamuksen turvin saamme kerran päästä perille yksinkertaisesti vain Häneen turvaamalla.
    Ajallisesta kesästämme on paljon kirjoitettu, ohessa Simo Korpelan vaikuttava runo. Ja si…itä perillä odottavasta ikikesästä kerrotaan vaikkapa Elias Lönnrotin uudistamassa sykähdyttävässä virressä 620:
    SUNNUNTAIAAMUNA KESÄLLÄ
    1.
    On kesän kirkas huomen
    ja suvi-sunnuntai.
    Ei liiku lehti tuomen,
    On lintunenkin vait.
    2.
    Vienosti kukkii pellot,
    ja vaarat vihannoi
    ja hartaast' aamukellot
    vaan rauhaa, rauhaa soi.
    3.
    Kuin pyhäin juhlasaatto
    käy soinnut yli maan.
    Tää on kuin päivän aatto
    sen suuren autuaan.
    4.
    Se luopi tyynen mielen
    väreilyyn hiljaiseen.
    Saa sanottomaks' kielen
    ja silmään kyyneleen.
    5.
    Ja harras, pyhä kaipuu
    niin valtaa sydämen.
    Se rukoukseen vaipuu
    luo Herran kaihoten.