Jouluaamun saarna

Jouluaamun saarnani Jämijärven kirkossa, kun ihan te kaikki ette olleet paikalla:

Saamme taas elää mieltä herkistävän joulunajan, jonka aluksi jo olemme voineet olla monissa kauneimmissa joululauluissa. Esimerkiksi joulun sanoma tulee esiin laulussa ”Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton, enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan”. Samoin olemme voineet olla pikkujouluissakin, joita järjestetään myös kiitokseksi kuluneen vuoden uurastuksesta yhdessä nauttiaksemme juhlasta.

Jouluviikon aamuhartauksissa Helsingin emerituspiispa, kurssitoverini Eero Huovinen kosketteli joka aamu Martti Lutherin ”Enkeli taivaan lausui näin”- virttä säkeistö säkeistöllä näin johdatellen meitä vastaanottamaan joulun suurta juhlaa, jota nyt saamme pimeä jouluaamun keskellä viettää täysin hengen ja ruumiin voimin.

Varsinainen Joulu on meille perheyhteyden, hyvän tahdon, levon ja ilon juhla, koska juuri joulun suuri sanoma: Jeesus-lapsen syntymä vallatessaan sydämemme tuo kaikkea sitä.

Ja näinvuoden suurin juhla Joulu ja sen tuoma suuri lahja Jeesus-lapsi herkistää mielemme muistamaan arkielämän rutiineista poiketen niin läheisempiämme kuin myös vähempiosaisia veljiämme ja sisariamme moni eri tavoin.

Ensimmäisen joulun juhlakansaa olivat paimenet ja Itämaan tietäjät. Paimenet saapuivat Jeesus-lapsen seimen äärelle lampaitaan kaitsemasta kedoiltaan yksinkertaisen ja vaatimattoman elämän keskeltä. Itämaan tietäjät olivat myös hiljaisen odotuksen ihmisiä, Jumalan etsijöitä. Ymmärrämme heidän olleen otollista joulukansaa, niitä lapsenmielisiä, joille Jumalan salaisuudet ovat uskotut. Miten toisenlaisissa oloissa me kiireisen ja vaatimusten täyttävän ajan ihmiset elämmekään. Miten meillä voisi olla sijaa seimen lapsen lähellä.

Mutta onneksi tiedämme Jumalan sanasta, ettei Jumala testaa seuraajiaan, meitä lapsiaan. Hän ei aseta kelpoisuusehtoja joulun kansalle. Siksi saamme omistaa itsellemme enkelien viestin: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tämä kokoaa meidät yhteen niin kuin tämän viikon olemme saaneet kuulla rakkaasta virrestämmekin ”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin.”

Ja me kaikki saamme ilahtua ja jopa riemastua juuri nytkin tästä suuresta lahjasta joulun lapsesta: ”Tulkaa köyhät, onnettomat, aarteenne on seimessä. Tulkaa huonot, arvottomat, riemastukaa Hengessä. Nääntyvät, jo joutukaa, kuormat täällä purkakaa”, kuten veisaamme Siionin virsissä.

Siionin virsien jouluvirret ovatkin erittäin puhuttelevia tuoden joulun sanoman ja Seimen Lapsen niin alas ja lähellemme kuin mahdollista, aivan jokaisen saavutettavaksi: ”On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Me saamme lasten lailla hyvillämme nyt laulaa, Jumala on keskellämme. Pois, syntiset, nyt pankaa orjan pelko älkääkö köyhyyttänne piilotelko, kun köyhäksi on tullut Jumalanne ja seimen lapsena on auttajanne.”

Joulun syvintä sisältöä emme pysty ymmärtämään tai sanoin selittämään, se pysyy suurena salaisuutena. Pyhä Franciscus Assilainen, Jumalan kerjäläiseksi kutsuttu kertoi ystävilleen, miten hänen ollessaan koulupoika eräänä jouluna tuli Assisiin hyvin oppinut teologi, joka San Rufinon saarnatuolissa puhui tuntikausia Kristuksen syntymästä ja maailman vapahduksesta ja ihmiseksi tulemisen salaisuudesta. Franciscus jatkoi: Aivoni sumenivat sitä kuunnellessani ja minua alkoi huimata. Lopulta en enää kestänyt sitä, vaan huusin: Herra opettaja, ole hiljaa. Me tahdomme kuulla Kristus-lapsen itkevän kehdossaan. Ja Franciscus lopetti kertomuksensa: Kun menimme kotiin, antoi isä minulle selkäsaunan, mutta äiti siunasi minua salaa.

Matkallamme Beetlehemin seimen lapsen luo saamme yksinkertaisesti hiljentyä kedon paimenten kanssa ja kuulla nämä sanat: Teille on syntynyt Vapahtaja, juuri teille on syntynyt Vapahtaja. Ja näin saamme rohkaistua virren tekijän kanssa: ”Juuri meille kylmenneille, Jeesus avuks tullut on. Kiitä, kiitä Herraan siitä, usko, vaikk oot mahdoton, nyt on sulla, nyt on mulla Ilojuhla verraton”.

Ja koska Joulu on meille suurin lahja, haluamme antaa myös joululahjoja. Jaakko Haavio runoili Jeesuslapsen joululahjoista, jonka lopussa on myös meidän lahjamme:

He saapuivat kaikki seimen luo.
Kukin tullessansa lahjan tuo.

Kointähti lempeän välkähdyksen,
ja härkä lämpimän henkäyksen.

Pyhä Maria hyväilyn kädestänsä,
puulelun Joosef veistämänsä.

Tuo paimen lampaan valkean
ja paimen poika karitsan.

Ja sauva ristin muotoinen
on lahja nuoren Johanneksen.

Idän viisaat, palvoen lapsukaista
tuo mirhaa kaukaisista maista.

He saapuvat kaikki seimen luo.
Kukin tullessansa lahjan tuo.

Minkä toisin minä? Ah vähin erin
olen myönyt ja pantannut, mitä perin.

Siks, tähden suuren köyhyyteni,
tuon aution hänelle sydämeni.

Näin Jeesuslapsen siunaamaa lämpöä, iloa ja rakkautta joulujuhlaamme!