Nakkilan Herättäjä-päivässä messun ja kahvien jälkeen siioninvirsiseuroissa käytin puheenvuoron aloittaen lainauksella Porin torstaiseuroissa Heikki Arantolan ehdottamasta virrestä "Hei, siskot, veljet, kristityt, on hauska teitä nähdä nyt." Ja jatkoin Nakkilaan liittyvillä muistoilla kuten mm. Olli ja Nelly Teinosesta Ollin sanoneen kerran Nakkilan sv-seuroissa, että täytyy tunnustaa, että olen vienyt teiltä opettajan Nellyn vaimokseni. Teinoset, jos ketkä olivat ystäväkansaa.
E.F. Juurimaa on koonnut kuvitetun kirjan Ystävien maa. Hän kyselee herännäiskodin henkeä, joka näkymättämin sitein yhdistää perheen jäsenet vaalimaan taivaista tulta. Vanha emäntä sanoo: "Ei siinä mitään ihmettelemistä ole. Emme me vanhemmat ole pystyneet lapsiamme kasvattamaan. Herra sen on tehnyt meidän nukkuessamme, ja ystävät ovat hoitaneet."
"Nyt huonot matkamiehet me Sua Jeesus rukoilemme. Sokeat rammat olemme Raadollisuudessamme Emmekä pääse ollenkaan Pyhyyden tiellä kulkemaan, Vaivaiset, heikot oomme." Pienellä paikalla ovat ne, jotka eivät itse tiedä sitä olevansa. Vasta silloin, kun valo paljastaa ”mit on pahaa itsessämme” joudutaan pienelle paikalle ja paljastuu salatunkin suuruuden tunto. Pienellä paikalla ei paljon puhuta. Ei arvostella lähimmäisten virheitä. Pienellä paikalla ollaan hiljaa Herran edessä ja harjoitellaan kanssapuhetta.
Kun päivän evankeliumin lopussa Jeesus sanoo hyvään maahan pudonneen siemenen tarkoittavan niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa, saamme mekin hengessä rukoilla, että ystäväjoukkona saisimme olla näitä satoa tuottavia omasta heikkoudestamme ja huonoudestammekin huolimatta aivan niin kuin Porin torstai-illan seuroissakin veisasimme Wilhelmi Malmivaaran rakkaassa virressä: "Oi Herra suothan sä minulle Sun armos voimaksi matkalle! Anteeksi anna, Mua nosta, kanna, vie perille!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!