Ylösnousemuksen Pääsiäinen

MONIN VERROIN ENEMMÄN

Olemme saaneet elää vaikuttavia mieliinpainuneita aikoja niin politiikassa kuin kirkkovuodessammekin.

Meidän suomalaisten usko kiinnittyy luontevammin Kristuksen kärsimyksen ja ristiinnaulitsemisen muistelemiseen kuin pääsiäisen ylösnousemukseen. Esimerkkinä vaikka vain lukuisat kärsimyskonsertit eli passiot, kun vastapainoksi ei ole yhtään pääsiäisajan kuorokonserttia. Ovathan jopa iskelmämme mollivoittoisia. Olemmehan ankaran ilmaston ja vaikean historiankin koulimina omaksumassa helpommin hiljaisen piinaviikon ja pitkäperjantain kärsimyksen ja ristin teologian, alatien kristillisyyden kuin kunnian ja voiton saati sitten menestyksen teologian konsanaan.

Toki ymmärrämme Kristuksen ylösnousemisellaan kukistaneen kuoleman ja pimeyden henkivallat ja näin mahdollistaneen koko kristillisen uskomme. Ja juuri Hänessä kuolema on nielty ja voitto saatu. Kilvoitustiellämme kuitenkin nöyrästi pyydämme: “Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää? Koska päättyy matka yöllinen? On yhä hämärää.” Virsi 361.

Piispa Olavi Kares sanoo mietelauseissaan: Suomen herännäisyys on kuin Vuohenkalman mökki Jukolan metsässä. Niin harmaalta ja matalalta kuin se näyttääkin. on sen ikkunoista saatu katsella ylös pyhään pyörryttävään korkeuteen. Ja edelleen Kares kirjoittaa, miten Suomen kansankirkon tehtävä Pohjolan kirkkoperheessä on viitata tietä alaspäin, arkiseen elämänläheisyyteen, köyhien evankeliumiin, ihmisen pienuuden ja Jumalan pyhyyden tuntemiseen.

Kaiken perustana on Jumalan rakkaus , kun Kristus on sovittanut meidät kaikki syntiset ihmiset. Eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Vain kadonnutta etsitään, vain vanki voidaan vapauttaa, köyhä tehdä rikkaaksi, heikkoa vahvistaa ja alennettu ylentää. Puhuttelevissa kärsimysajan virsissä ehkä kaikkein selvimmin tulee ilmi Vapahtajamme rakkauden suuruus, esimerkiksi: “Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksiin.” 80. Koska juuri hän, Herramme  Jeesus Kristus voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän, kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme!