Pyhäinpäivänä

Terve, pyhäin suku

Uskontunnustuksessa lausumme uskovamme pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden. Tämä ei olekaan mikään tyhjä ja autereinen haave vailla todellisuuspohjaa, vaan pyhien yhteys on todellisuutta Kristuksen meille osoittaman suuren rakkauden tähden jo täällä ajassa ja kerran loputtomasti taivaassa. Pyhäinpäivänä saamme sen oikein syvästi kokea, kun tunnemme jo perille päässeiden meille läheisten ihmisten läheisyyttä. Itsekullakin on näitä rakkaita ehkä aivan hiljankin matkasauvansa jättäneitä. Esim. meillä Kankaanpäässä vuoden kuluessa viimeiseen iltahuutoon on kutsuttu viisi sotiemme veteraania.

Pyhäinpäivänä aivan erikoisesti muistellaan ja kaivataankin Herrassa nukkuneita rakkaitamme. He ovat niitä autuaita ihmisiä, joista Jeesus vuorisaarnassa puhuu kutsuen myös meitä jokaista siihen joukkoon ilman mitään ennakkoehtoja, joita meidän tulisi täyttää. Niinpä Jeesus lupaa pelastuksen autuuden kaikille, jotka olemme hengessä köyhiä, murheellisia, hiljaisia, nälkäisiä, armahtavia, puhdassydämisiä, rauhantekijöitä ja vainottuja. Rehellisinä meidän onkin myönnettävä olevamme kaikki Jumalan edessä köyhiä ja huonoja, syntisiä ja puutteenalaisia, sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emmekä myöskään voi täältä mitään viedä.” Näin maallisen omaisuutemme osalta, mutta myös hengellisen pääoman suhteen olemme kerjäläisiä, joilla on rikas Taivaallinen Isä antamassa mitä tarvitsemme. Me saamme pyytää ja ammentaa kaikkea tarvitsemaamme taivasten valtakunnan varastoista.

Kaikki tämä on ajamassa meitä Armahtajamme luo. Hän on kuolemallaan ristinpuulla sovittanut syntimme. Hän tuntee tarpeemme. Näin Jumalaan turvaavina meiltä ei puutu mitään, sillä köyhyydessäkin meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Tosin voi olla murhetta ja ristiäkin, mutta Jumalan avulla meillä on lohdutus. Tästä johtuu turvallisuutemme jo täällä murheiden maassa. Saamme olla autuaiden matkasaatossa, jossa perille päässeiden autuus on Jumalan esteetöntä katselua. Me näemme vasta kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin, nyt tunnemme vajavaisesti, mutta silloin olemme tunteva täydellisesti, niin kuin meidätkin täydellisesti tunnetaan heikkouksinemme ja puutteinemmekin.

Saamme siis jo täällä ajassa yhtyä pyhien kiitosvirsiin: Terve pyhäin suku, Teillä on jo yljän puku, Meistä teidän luku Kasvaa loputon. Autuas on kansa, Kun on Jeesus kokonansa Heidän seurassansa. Hauska olla on. Vaikka tie on kaita, Toivossa Kohti taivaan kirkkaan maita, Asuntoja autuaita Käymme Herrassa, Vaikka moni täällä suuttuu Kuormaan kulkijan, Mitä meiltä täällä puuttuu? Iloksihan murhe muuttuu Luona Jumalan.