Juhlapuhe 5.12.2019 Tampereen Aikuislukiossa ylioppilaiden lakitusjuhlassa:
On suuri kunnia saada olla tämän teidän
koulunne itsenäisyysjuhlassa käyttämässä puheenvuoroa!
Itsenäisyyspäivämme on meille tarpeellinen
näköala- ja pysähdyspaikka, jolloin saamme muistella kansamme kunniakasta
menneisyyttä ja pohtia, miten tästä eteenpäin tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Saamme kansamme historian pohjalta tarkastella maamme tämänhetkistä asemaa,
jotta osaisimme oikealla tavalla vastaanottaa tulevaisuuden haasteet. Näin
itsenäisyyspäivä tarjoaa meille tuiki tarpeellisen hengähdyshetken jatkuvassa
työn ja toiminnan mukanaan tuomassa arkipäivän rasittavassa kulussa.
Nykyisyytemme rakentuu menneisyyden
pohjalle. Siksi on välttämätöntä ottaa oppia historiamme tapahtumista ja sen
erityisistä käännekohdista, joista kaikkein merkittävimpiä isänmaamme
olemassaolon kannalta ovat itsenäisyyden syntyvaiheet 102 vuotta sitten ja sen
säilyttämiseksi käydyt talvi- ja jatkosota.
Itsenäisyysjulistuksessa joulukuun 6.
päivänä 1917 todetaan Suomen kansan tuntevan syvästi, ettei se voi täyttää
kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana:
Vuosisatainen vapauden kaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on
astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.
Talvisotamme
alkoi tasan 80 vuotta sitten marraskuun viimeisenä pvänä. Maailma oli
julistanut Suomen asian menetetyksi: monikymmenkertaisen vihollisen ylivoiman
edessä Suomen kansan täytyi alistua tai kuolla. Mutta päämin. Risto Ryti tiesi
toisin kansansa päättäneen taistella viimeiseen asti. Niinpä heti talvisodan
alun vaikeista kriisivaiheista on tallennettu pääministeri Risto Rytin
itsenäisyyspvän 1939 radiopuheesta: ”Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen,
yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin
itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me
tulemme taistelemaan loppuun asti, vieläpä lopun jälkeenkin---.” Ja niin
jouduttiin sotimaan 105 kunnian pvää rauhan solmimiseen 13.3.1940 asti.
Ylipäällikkö Mannerheim totesi silloin päiväkäskyssään: Sotilaat! Te ette
tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät
pakotettiin taisteluun, ja te olette siinä suorittaneet suurtöitä, jotka
vuosisatoja loistavat historian lehdillä. Meillä on se ylväs tietoisuus
tehtävästämme: länsimaisen sivistyksen suojaminen. Ja tiedämme myös, että nyt
olemme maksaneet viimeistä ropoa myöten sen velan, joka meillä on länteen
ollut.
Kun
tänään tarkastelemme maamme asemaa, saamme tuntea suurta kiitollisuutta ja
tyytyväisyyttä siitä, että vaikeiden ja raskaiden vaiheitten kautta olemme
päässeet tähän päivään. Me annamme kaikesta sydämestämme kiitoksen niille,
jotka ovat olleet hankkimassa ja turvaamassa maamme itsenäisyyttä. Tässä työssä
meidän tulee muistaa ennen kaikkea sankarivainajiamme, sillä he ovat joutuneet
antamaan henkensä vapautemme edestä. Tunnemme myös syvää kiitollisuutta
sotiemme invalideja ja kaikkia veteraanejamme kohtaan kuten myös muistamme
kotirintamalla raskaan päivätyön tehneitä naisiamme. Jolleivat he olisi silloin
kestäneet, ei maamme olisi nykyisessä tilanteessa, jolloin ulkonainen rauha
rajoillamme on vankkumaton ja maamme ulkopoliittinen asema on inhimillisesti
ajatellen tunnustetumpi ja arvostetumpi kuin koskaan aktiivisena
rauhantahtoisen, puolueettomana kansakuntana.
Taloudellisesti
saamme elää yhdessä maapallomme hyvinvoivimmista maista luottoluokituksenkin
ollessa hyvää AA-luokkaa. Rehellisesti sanoen ei kansakunnallamme loppujen
lopuksi ole mitään suurempia ongelmia eikä vaikeuksia. Tietysti tulevaisuutta
ajatellen aina on korjattavaa ja parannettavaa, jotta jokainen kansalaisemme
saisi tuntea asuvansa maassa, josta kaikkia pohjoismaita ajatellen YK:n
pääsihteeri Dag Hammarskjöld on lausunut: ”Jokainen, joka on saanut syntyä
vapaassa Pohjolassa, on kuin olisi saanut päävoiton arpajaisissa.” Nykykielelle
käännettynä olemme kaikki loton jättipotin voittajia.
Voimme
yhtyä suuren kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kirjoittaman Seitsemän
veljeksen nuorimmaisen Eeron aatoksiin: ”Vaan tiesipä hän missä löytyi se maa,
se kallis maailman kulma, jossa Suomen kansa asuu, rakentelee ja taistelee ja
jonka povessa lepäsivät isiemme luut. Hän tiesi sen rajat, sen meret, sen salaisuutta
hymyävät järvet ja nuo risu-aitoina juoksevat hongistolaiset harjanteet.
Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet
hänen sydämensä syvyyteen. Ja tästä kaikesta syntyi hänen tahtonsa halua
pyrkimistä kohden maamme onnea ja parasta.”
Näin
tuntiessamme syvää kiitollisuutta vapaasta isänmaastamme, saamme
itsenäisyydestämme antaa kiitoksen myös Taivaalliselle Isällemme, Kansojen
Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden
omaan isänmaahan kansojen suuren meren keskellä. Emme varmasti koskaan osaa
arvostaa itsenäisyyttämme liian suureksi, sillä todella niin suuria asioita
itsenäisyytemme on kansallemme tuonut. Meillä on suuri vapaus, lukemattomia
oikeuksia ja täydet ulkoiset edellytykset täysipainoisen elämän elämiseen.
Meillä on rikkaat ja yhä elävät kulttuuriperinteet ja myös talouselämän
puolella olemme kilpailukykyisinä vastaanottamassa tulevaisuuden haasteita. Yhteiskuntamme
rakenteet ovat sittenkin kansainvälisessä vertailussa hyvässä kunnossa. Olemme
vähiten korruptoituneita, pidämme parhaiten huolta ympäristöstämme.
Teknologiassa olemme maailman johtavia maita. Saamme myös tuntea huolta
vähäosaisemmista lähimmäisistämme niin kaukana kuin lähelläkin. Juuri
valmistuneessa Keskuskauppakamarin vertailevassa analyysissa todetaan maamme
olevan ykkösenä instituutioden ja makrotaloudellisen vakauden suhteen ja
kakkosena tietojen ja taitojen osalta. Pisavertailussa koululaisemme ovat
kuudenneksi parhaita lukutaidon ja luonnontieteiden alueilla. Inhimillinen
pääoma on maamme tärkein kilpailuvaltti, mutta kun maat kuitenkin kehittyvät,
on Suomenkin juostava entistä kovempaa pysyäksemme paikallamme. Onkin
muistutettava nyt taas työmarkkinaneuvotteluiden kiirastulen aikaan presidentti
Kekkosen kirjalleen antama nimen mukaisesti Onko maallamme malttia
vaurastumiseen?
Teillä
nuorilla on kaikki mahdollisuudet valoisaan tulevaisuuteen isänmaamme
tarjoamien hyvien lähtökohtien johdosta ja olkaamme yhteisvoimin rakentamassa
vapaiden, tasa-arvoisten ja sosiaalista vastuuta kantavien kansalaisten
yhteiskuntaa! Koska rakastamme omaa maatamme ja kansaamme kuten Aleksis Kivi
riimittelee: Maa kunnasten ja laaksojej,/ MI on tuo kaunoinen?/ Tuo hohteess´
kesäpäivien,/ Tuo loisteess´ pohjan tulien,/ Tuo talven, suven ihana,/ Mi ompi
soma maa?/ Siell´ tuhansissa järvissä/ Yön tähdet kimmeltää/ Ja kanteleitten
pauhina/ Siell´ kaikuu ympär´ kallioi´/Ja kultanummen hongat soi: /Se ompi
SUOMENMAA.
Saakoon itsenäisyytemme olla iloinen meitä
kaikkia yhdistävä suuri asia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!