Miten minusta tuli kansanedustaja

Jo toistakymmentä vuotta sitten veteraanikansanedustajien nykyinen puheenjohtaja, silloinen sihteeri, valtiopäiväneuvos Markus Aaltonen toimitti 384 sivuisen kokoelmateoksen, jossa kolmekymmentäyhdeksän entistä kansanedustajaa kertoo tiestään kansanedustajuuteen. Mielenkiintoista on lukea mitä erilaisimmista elämänkohtaloista, monet ovat olleet politiikassa ja järjestöelämässä pienestä pitäen, jotkut tulleet lähes kokonaan politiikan ulkopuolelta.

Nyt vasta lukemani kirja oli sikälikin tuttua, kun näistä 39:stä kahdenkymmenenviiden kansanedustajan kanssa olen ollut eduskunnassa samaan aikaan. Puoluejakauma suosii tietenkin pitkään valtapuolueina olevia, 10 demaria, 7 keskusta- ja kokoomuslaista, 6 vasemmistoliitosta, 3 vihreistä ja rkp:stä, 2 liberaalia ja vain yksi eli Urpo Leppänen SMP-läis-perussuomalaisista.

Satakunnasta valittuja joukossa on vain neljä, mutta yllättävän monella muullakin on ollut satakuntaista kosketuspintaa joko siellä asuneena tai muuta kautta. Mainitseepa jopa yksi lääkäriksi valmistunut opiskeluajoiltaan Turusta Matti Rimpelän keränneen porukoita tupakoinnin vastustamiseen. Matti on kirjoittanut ylioppilaaksi Kankaanpäästä ja olemme voimistelleet jopa samassa joukkueessa hänen ja Kauko Juhantalon kanssa. Joukkuevoimistelukuvamme Turengin voimistelupäiviltä 1959 löytyy jopa valokuvakansiostani!

Kaksi muistelua kirjaan kirjoittaneista, joiden vieressä istuin eduskunnassa, molemmat eka kaudelta 1979-83. Ensikertalaisena talon tavoista tietämättömänä jouduin sosiaalivaliokunnassa istumaan kokeneiden arvokkaiden rouvien rkp:n Jutta Zilliacuksen ja kokoomuksen Eeva Kaupin väliin eduskunnan silloisen istumajärjestyksen mukaisesti, äärimmäisenä oikealla oli rkp, koska eduskuntasalin sillä puolella on tulkkaus, sitten kostoksi Veikko Vennamolle meidän SMP istutettiin seuraavaksi ja sitten vasta kokoomus (seuraavalla kaudella sitten pääsimmekin meille kuuluvasti keskelle keskustapuolueesta vasemmalle, jossa onkin sitten oltu, kunnes tämän vaalikauden alussa PS taas lynkkausmielellä istutettiin äärimmäiseksi oikealle). Valiokunnassa oli siis oppositiopuolueen edustajana kuumat paikat tehdä vastalauseita näiden arvokkaiden rouvien ollessa molemmilla puolella. Mutta kyllä kaikesta selvittiin osaksi puheenjohtaja Matti Puhakan suosiollisella
avustuksella.  

Eeva Kauppihan oli Vaasasta Mustasaaren sairaalan johtava lääkäri. Ja kun sitten oli Jurvan kirkkoherrana, pyysin Eevan puhumaan seurakuntaamme ja hän tuli ilomielin!

Täysistuntosalissa oli vierustoverinani rkp:n Ole Norrback, jonka poika muuten on uutena edustajana nykyisessä eduskunnassa. Ole opetti meikäläistä smp-läistä, ettei teillä koskaan ole mahdollisuutta päästä hallitukseen. Silloin oli presidenttinä vielä Urho Kekkonen. Mutta annas olla, kun Kekkosen kuoltua presidentiksi nousi Mauno Koivisto, joka vv. 1979-83 oli pääministerinä, ja muistan miten hän nykyisessä eduskunnassa. Ole opetti meikäläistä smp-läistä, ettei teillä koskaan ole mahdollisuutta  oli hyvin kohtelias meille smp-läisillekin, ja olimmepa hänen presidenttiehdokkuuttaankin tukemassa, niin sitten v.1983 vaalien jälkeen uudessa hallituksessa olimme yhdessä rkp:n kanssa. Näin maailma muuttui silloinkin!