En malta vielä toisenakin päivänä olla puuttumatta Raimo Sailaksen elämäkertaan, kun on sikäli yhteensattumaakin, että hänen ylioppilasluokallaan Nivalassa kirjan yhteiskuvassakin on körttikodin kämppäkaverini Juha-Heikki Myllylä - sittemmin Ylivieskan kirkkoherra - ja ylioppilasvuosikin 1964 on sama.
Lamavuosista kerrotaan: "Neuvostoliiton loppuminen romahdutti kertalaakista kenkä- ja vaateteollisuuden, ja kokonaisten paikkakuntien, kuten Kankaanpään, elämä muuttui. Tätä emme osanneet ottaa huomioon edes vielä keväällä 1991 tekemässämme virkamiesraportissa." Neuvostoliiton kaupan osuus putosi 15 prosentista 3 prosenttiin v.1992.
Lamavuosista kerrotaan: "Neuvostoliiton loppuminen romahdutti kertalaakista kenkä- ja vaateteollisuuden, ja kokonaisten paikkakuntien, kuten Kankaanpään, elämä muuttui. Tätä emme osanneet ottaa huomioon edes vielä keväällä 1991 tekemässämme virkamiesraportissa." Neuvostoliiton kaupan osuus putosi 15 prosentista 3 prosenttiin v.1992.
Taloudenpidosta olisi paljon opiksi otettavaa: "Kansainvälisessä kilpailussa toimiva avoin sektori, sen kilpailukyvyn elvyttäminen on asetettava etusijalle. Vain vientiä lisäämällä talous voi elpyä ja ulkomaankauppa vahvistua. Ohjelmaan kuului myös julkisensektorin tuottavuuden nostaminen ja tehtävien uudelleen arvioiminen sekä verojärjestelmän kilpailukykyisyys."
Nykypäivänkin velanottoa huomioiden olisi muistettava: "että talousongelmat määriteltiin rakenteellisiksi, ei vain suhdanneluonteisiksi, perinteisellä elvytyspolitiikalla ratkottaviksi."
Niinpä Aho-Viinasen hallituksen päätavoitteiksi v.1991 sitten asetettiinkin:
"Vaihtotaseen alijäämän pienentäminen ja ulkomaisen velkaantumisen pysäyttäminen, työllisyyden turvaaminen, julkisen talouden tehostaminen sekä avoimen sektorin kansantuoteosuuden kääntäminen nousuun." Ihan ensisijaisia tehtäviä tällekin ajalle.
Juuri nytkin mitä ajankohtaisinta EU:n 750 miljardin elvytyspaketin neuvotteluita käytäessä on hyvä ottaa opiksi Sailaksen oman EU-myönteisyyden muuttumisesta päinvastaiseksi v.2012: "On viisasta myöntää, että euroon mentäessä oltiin eräiltä osin naiiveja, suorastaan lapsellisen hyväuskoisia. Uskottiin, että vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen budjettikuri, joka kieltää omasta syystään vaikeuksiin joutuneen jäsenmaan pelastamisen muiden jäsenmaiden rahoilla, tuli ottaa todesta. Tai että EKP pysyisi mandaattinsa sisällä eikä lähtisi esimerkiksi ostamaan kriisivaltioiden velkapapereita."
v. 2011 olin itsekin kansanedustajana, ja Sailas kertoo Katainen-Urpilaisen hallituksesta: "Virkakautensa kolmannesta talouskriisistä oli kehittymässä kaikkein vaikein. Politiikka oli täysin sekaisin ja hallitusta koostettiin kitkaisesti." Ja niinpä Sailaksen toiveet jämästä taloutta kuntoon laittavasta hallituksesta alkoivat hiipua. Häntä kiusasivat "selvitetään, edistetään, kehitetään, uudistetaan, parannetaan, vahvistetaan-litaniat."
Ja lopuksi vähän nykyhallitustakin ajatellen, ja miten taisi olla parempi, että Raimo Sailas nukkui pois nyt, kun hän jo siitä (siis Kataisen-Urpilaisen kuuden puolueen hallitus) hallituksesta oli tätä mieltä: "Hallituspuolueiden pääosin nelikymppiset johtajat eivät saaneet tilannetta näppeihinsä samalla tavoin kuin vähän vanhemmat Paul Paavela ja Kalevi Sorsa 1970-luvulla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!