PITKÄPERJANTAINA

PITKÄPERJANTAINA Kirkkovuodessamme hiljainen viikko on Jeesuksen kärsimystie muistelemista, joka huipentuu Pitkäänperjantaihin.. SV 202 /Vk 75: Jeesus turva ainoa, sinä kuolit puolestani, kärsit piinaa, tuskia minun raukan synneistä. Jeesus, sinun vaivasi olkoon lohdutukseni. Minua puhuttelevat erityisesti tämän ajan virret, joita mielessään on helppo toistella ja yhtyä niiden sanomaan, kun yrittää vähän juostakin ja tuntuu vaikealta, ei voi olla toistelematta Jeesuksen tuntemuksia: Joka askeleella pistin kun hän kulki tietä ristin, pyhä jalka haavoittui. Me suomalaiset luterilaiset olemme todella mieluummin Jeesuksen kärsimyksen ja Pitkäperjantain ristiinnaulitsemisen syvästi sisäistäviä matalan profiilin kristittyjä kuin ortodoksikirkon Pääsiäisen riemullista ylösnousemuksesta iloitsevia. Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin. Ah kuinka, Herra taivaan, säikähtyy sieluni, kun kärsimääsi vaivaan on syynä syntini. Kuoleman, synnin orja vain vihaa ansaitsin. Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin. VK 63 Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Hramme. Itkekää, valittakaatte, kärsii Vapahtajamme. Kellä vaiva sellainen ollut on kuin Jeesuksen. Käsistänsä jaloistansa on hän ristiinnanulittu, verisessä kruunussansa vaipuu päänsä runneltu… Ah, ken näitä katseleepi, itse eikö järky jo? Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio, sillä vaiva sellainen ollut on vain Jeesuksen. VK 67 Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. Tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. VK 77 Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon? Jeesus on sen yksi tehnyt yksin hän ei kukaan muu. Hän on vaivat, tuskat nähnyt, joit ei kertoa voi suu. Nöyränä hän kaiken kantoi, nöyränä hän henkens antoi vuoteenansa ristinpuu. Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksihin. VK 80 Ja näillä tuntemuksilla saame elää ja kulkea opetuslapsitietämme: Näin olkoon tästä lähin Jumaluusoppini Myös viimeinen ja vähin Saa olla omasi. Tiet toiset vievät vaivaan. Perilliseksi taivaan Myös minut lunastit. Näin turvaan Jeesukseen! Tätä sisältöä ei voi muokata