Vaivojen tiellä

Kaarlo Kramsu kirjoitti Jaakko Ilkasta ”Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit’ ei hanki.” Ja lopulta kauniimpi orjan elämää oli kuolo hirsipuussa. Ei ihan sama tilanne, mutta kyllä täytyy vähän yhtyä samaan tunnelmaan, kun illalla liikuntakeskuksen kuntoreitillä Niemen tietä ylittäessä alamäen jälkeen meinasin kompastua, pysyin pystyssä, mutta vasen pakara venähti pahan tuntuisesti ja oli pistettävä hiljaiseksi kävelyksi. Ja kun jo entuudestaan oikean jalan pohjelihas tuntee kuin tietysti paljon pahemmasta Jeesuksen tilanteesta lauletaan: Joka askeleella pistin, kun hän kulki tietä ristin. Eikä tässä vielä kaikki, vaikka vasemman jalan kantapäätä on kahdesti leikattu, toisella kertaa jopa itse Sakari Orava, niin kantapää alapuoli kipeytyy aina viiden kilometrin jälkeen. Maratonit nyt kuitenkin on juostu ja näemmä muutkin vähän pidemmät matkat. Mutta - eteenpäin elävän mieli; hyvä kun nyt kuitenkin jotenkin pääsee liikkumaan! Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee!