Kiitos, kiitos

Kiitos, kiitos ylenpalttisista synttärionnentoivotuksista, vaikken vielä täyttänyt paljon mitään verrattuna esimerkiksi siihen, kun sain sekä syntymäpäivänäni eilen 17.9. kuin myös tänään 18.9. käydä viemässä Sotaveteraanien onnittelukukat kahdelle 100 vuotta täyttäneille veteraanien leskille. Tuntuu vaan ihmeelliseltä, kun pääsin katsomaan näitä tulleita onnitteluita vasta myöhään iltayöstä, kun päivä oli niin täynnä ohjelmaa, niin ei päässytkään näkemään kuin viimeiset noin 500 onnittelua, aikaisempia ei enää tavoita mistään, ei ainakaan meikäläisen nettitaidoilla. Pitää vaan yhtyä Väinö Malmivaaran Siionin virren sanoin kiittämään: Kiittäisimme armostasi, jonka annoit, Herramme, mutta kuinka kiitostasi mykkäraukat veisaamme? Katso, Herra, nääntyneihin. Uudeksi luo mielemme. Kerran kiitossäveleihin vielä taipuu kielemme.