SataSote on hyvissä kantimissa valmistustyö etenee

Pääkirjoitus: Sote-elefantti on syötävä pala kerrallaan – jättimäinen organisaatio­muutos on historiallisen suuri urakka Sote-uudistuksen suurin urakka on edessä vasta tammikuun aluevaalien jälkeen. Kyseessä on Suomen historian suurin organisaatiouudistus, jolle aikaa jää vajaa vuosi. Jos sen suuruutta alkaa miettiä, voimattomuus voi iskeä – siksi sote-elefantti kannattaakin syödä pienempinä paloina, kirjoittaa erikoistoimittaja Timo Haapala. Sote-uudistuksen kovin urakka alkaa vasta tammikuun aluevaalien jälkeen. Timo Haapala 12.11. 21:00 ENSIMMÄISET aluevaalit järjestetään 23. tammikuuta. Kiinnostus niitä kohtaan tuskin nousee korkealle, hyvä jos äänestysprosentti ylittää EU-vaalien 40 prosentin tason. Vaalit ovat silti yksi helpoimmista portaista kohti uutta maakuntahallintoa, jonka pitäisi toimia vuoden 2023 alusta. Kovin urakka on vasta odottamassa. Edessä häämöttää sellainen organisaatiouudistus, jonka edessä kaikki aikaisemmat organisaatiouudistukset käpertyvät pieniksi ja mitättömiksi. Urakka on todella historiallinen, vastaavaa ei ole koskaan ennen Suomessa nähty. Kaiken lisäksi suuri osa asioista on auki. Se tiedetään, että remontissa noin 200 000 työntekijän palkanmaksaja vaihtuu, kun kunnat siirtävät sote-tehtävänsä uusille sote-alueille. Muutos ei rajoitu siihen. ” Sote-uudistus on kuin elefantti. Jos sen syödä aikoisi, se olisi tehtävä paloissa. SOTE-UUDISTUS on kuin elefantti. Jos sen syödä aikoisi, se olisi tehtävä paloissa. On helppo aloittaa siitä, mikä tiedetään. Tammikuussa valitaan siis aluevaltuustot 21 hyvinvointialueelle. Helsinkiä uudistus ei koske, Helsingissä terveys- ja hoivapalvelut hoidetaan Husin kautta jatkossakin. Aluevaltuustot järjestäytyvät maaliskuun alussa. Valtuusto valitsee puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat – ja hallituksen, ja sille puheenjohtajan. Politiikka on pelissä vahvasti läsnä, totta kai. ALUEHALLITUS EI OLE minkään mitättömän viraston hallitus. Koot ovat valtavia. Henkilöstöltään suurin sote-alue on Varsinais-Suomi, jolle tulee pitkälti toista miljardin euron suuruinen budjetti ja reilut 20 000 työntekijää. Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa ovat samaa mittaluokkaa. Pienimmästä päästä ovat Kainuu ja Keski-Pohjanmaa noin 3 500 työntekijällä. Niiden elinkelpoisuus onkin kyseenalaistettu jo etukäteen. Kun hallintoelimet järjestäytyvät, pitää päättää, onko hallituksen puheenjohtaja kokopäivätoimi. Miksipä ei olisi, kun monessa sote-aluetta pienemmässä kaupungissakin on? Lisäksi puoluesihteerit riitelevät parhaillaan, tuleeko hyvinvointialueille myös lautakuntia ja niihin jäseniä. Esimerkiksi perussuomalaisten puoluesihteeri Arto Luukkanen on jo paheksunut, että mahdollisten lautakuntien mahdollisten jäsenten palkkioista peritään myös ns. puolueveroa, jota voi kutsua piilopuoluetueksi. Päätökset kuuluvat alueille. POLIITTISTEN NÄYTELMIEN jälkeen alkaa organisaation rakentaminen. Alueilla kirjoitellaan jo hallintosäännösluonnoksia. Siellä riittää johtajaa, päällikköä, osastopäällikköä, asiantuntijaa, johtavaa lääkäriä, osastonjohtajaa, hoitajaa, varastohenkilökuntaa, autonkuljettajia, ties mitä. Suurin osa jatkaa liikkeenluovutuksella entisiä hommiaan. Tärkein on tietenkin itse hyvinvointialueen johtaja, jonka voi rinnastaa nykyisten sairaanhoitopiirin toimitusjohtajiin. Ja mikä palkka? Mikä on yksityissektorilla johtajan palkka firmassa, jossa on 20 000 työntekijää ja tase toista miljardia? Kun virkoja ja paikkoja sovitellaan, edessä on palkkaharmonisointi. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että palkat nousevat todennäköisesti sen mukaan, kuka tienaa eniten. Tarkkoja lukuja palkkaharmonisoinnista ei ole tiedossa, sadoista miljoonista euroista puhutaan joka tapauksessa. Kukaan ei tunnu enää puhuvan edes siitä, että sote-uudistuksella yritettäisiin tasoittaa kustannusten nousevaa käyrää. Uudistus on kallis, mutta hintalappua ei rehellisesti kukaan osaa arvioida. Hintapiikin odotetaan tasoittuvan 2030-luvulla. ALKUUN kuluista vastaa valtio. Kunnallisveroa on tarkoitus alentaa, koska kuntien tehtävät vähenevät. Jatkossa pitäisi siirtyä maakuntaveroon – siitäkin nähdään taatusti vielä monta vääntöä. Aluevaaleissa kaikesta tästä pitäisi keskustella ja luottaa siihen, että valitut päättäjät osaavat kaiken hoitaa isänmaan edun nimissä parhain päin. Urakka ei käy totisesti kateeksi. Timo Haapala