2. pääsiäispäivänä

Emmauksen tiellä Olemme saaneet viettää kirkkovuotemme myötä koko maailmanhistoriamme muuttanutta suuren ilosanoman pääsiäisen aikaa. Niinpä ortodoksikirkossa vietetään pääsiäisenä riemullista liturgiaa, josta mekin olemme saaneet virsikirjaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Kaksi Jeesuksen opetuslasta kulki ns. Emmauksen tietä murhemielin, kyynelöiden, Mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. He olivat nähneet Jeesuksen ristiinnaulitsemisen eivätkä sokaistunein silmin tunteneet vielä seuraansa liittynyttä Jeesusta, joka oli jo vahvistamassa heitä selittäen kirjoituksia, joissa tarkalleen ennustettiin kaikki pitkäperjantain ja pääsiäisen tapahtumat. Esimerkiksi Joonan kirjassa kerrotaan Joonan olleen kolme päivää kalan sisuksissa ja Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Emmauksen tien opetuslapsilta oli mennyt usko ja luottamus. Elämän pohja oli poissa. He olivat eläneet toivossa, että Jeesus olisi Israelin lunastaja. Myös meidän aikanamme on paljon kärsiviä ihmisiä – ei vähiten hyökkäyssodan keskellä Ukrainassa – joilta usko ja luottamus Jumalaankin on katoamassa. Mutta ihme onkin juuri siinä, että Herra lähestyykin heitä, joilla on murheellinen henki, ahdistettua ja särjettyä sydäntä hän ei hylkää. Näin hän tuli Emmauksen tien kahden opetuslapsen luo. Niin hän tulee meidänkin luoksemme lahjoittaen armon ja iankaikkisen elämän sanat ollen kanssamme vaikeimpinakin hetkinä. Me olemme vain vastaanottajina saaden uuden voiman ja pohjan elämällemme. Vertauksena voimme käyttää pimeää käytävää. Nykyajan ihminen voi helposti kokea elämän kuin kulkemisena pimeässä käytävässä, jossa ei valoa näy. Mutta juurii pääsiäisen ylösnousemussanoma on kuin käytävän päässä loistava valo, siellä seisoo itse Jeesus Kristus. Hänkin on kulkenut pimeän käytävän läpi, mutta voittanut kuoleman ja aloittanut aivan uuden aikakauden: toivon, rakkauden armon, anteeksiantamuksen ajan. Niinpä kuuluisan kirjailija Dostojevskin kirjoittaman Karamazovin veljesten lopussa päähenkilö huudahtaa: Sanooko uskonto totta siinä, että me kaikki nousemme kuolleista ja heräämme uuteen elämään ja näemme toinen toisemme. Hän saa vastauksen: Ehdottomasti me nousemme kuolleista, ehdottomasti näemme toisemme ja kerromme iloisina riemuiten toisillemme kaikki mitä on tapahtunut. Ja näin nämä kaksi Emmauksen tien opetuslastakin sanoivat myöhemmin: Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun Hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset? Muuten minäkin olen juossut tämän välin Emmauksen kylään Jerusalemista yksitoista kilometriä. Tätä matkaa kulkeneita opetuslapsia voidaankin pitää uranuurtajina pääsiäiskilvoituksen tiellä, jota meidänkin uskonelämämme on. Opetuslapsille syntyi ylösnousemususko, usko siihen, että historian Jeesus Nasaretilainen on uskon Kristus, elävä Vapahtaja, minun Herrani! Anssi Joutsenlahti, rovasti