Ervasti Natoon liittymisestä

Suomalaisten kollektiivisessa tajunnassa on ydinaseen mentävä aukko Inhorealistin tehtäväksi jää huomauttaa, että Naton suurin ja merkittävin sotilaallinen ässä on nimenomaan ydinase. Se, että Suomi asettaisi Nato-jäsenyydelleen ydinaseita tai tukikohtia koskevia ennakkoehtoja, on paitsi epäviisasta neuvottelutaktiikkaa, myös sotilaallisesti kyseenlaista. Mielipide|Politiikka27.4.202208:00 Kolumni Pekka Ervasti Jos olen oikein ymmärtänyt, Suomessa näyttää parissa kuukaudessa kehkeytyneen kohtuullinen konsensus (pl. Kontula ja ehkä Tuomioja), että Natoon pitäisi mennä. Aivan yhtä suuri yksimielisyys ei vallitse, millaiseen Natoon ollaan menossa. Täyttä selkeyttä ei ole edes, onko kyseessä puolustusliitto vai sotilasliitto. Ei ehkä kuitenkaan hyökkäysliitto. Viimeisiä empijöitä on saatu rintamaan toteamalla, että Suomi liittyy sellaiseen Natoon, joka on vähän erilainen kuin se, johon muun muassa Baltian maat liittyivät. Suomi ei ainakaan rauhan aikana ota alueelleen ydinaseita, eikä anna Naton perustaa tänne tukikohtia. Ei ole satavarmaa, että Nato on tästä samaa mieltä. Se selviää, kun neuvottelut jäsenyydestä alkavat. MAINOS (teksti jatkuu alla) MAINOS PÄÄTTYY Ihan varma ei tosin ole sekään, että Suomen valtiojohto olisi edes hakemassa jonkinlaista Naton kevytversioita, jota kansalaiskeskustelussa on väläytelty. Pääministeri Sanna Marin (sd.) on realistisesti todennut, ettei neuvotteluissa hirveästi olla ennakkoehtoja asettelemassa. Järkevä asenne sellaiselta, joka huhuilee pelastusrengasta. Suomalaisten kollektiivisessa tajunnassa on ydinaseen mentävä aukko. Olemme olleet siinä suloisessa luulossa, että ne eivät meitä oikeastaan koske lainkaan – eivät voi, koska meillä ei niitä ole. Samaa unta monet mielellään näkisivät myös jäsenyyden aikana. Inhorealistin tehtäväksi jää huomauttaa, että Naton suurin ja merkittävin sotilaallinen ässä on nimenomaan ydinasepelote. Venäjän päivitetyn sotilasdoktriinin mukaan maa katsoo puolestaan oikeudekseen käyttää ydinasetta sellaista maata vastaan, jolla on ydinase – tai joka on liittoutunut sellaisen maan kanssa, jolla on ydinase. Viimeaikaisten tapahtumien valossa voi myös ounastella, ettei Venäjä ehkä ihan pilkuntarkasti noudata näitäkään rajoitteita. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen julkisuuteen vuoti muun muassa neuvostoarmeijan sotaharjoituspapereita, joiden mukaan muun muassa Kymijoen patojen murtamiseen oli suunniteltu käytettäväksi taktisia ydinräjähteitä. Se, että Suomen maaperällä ei ole ydinaseita, ei todennäköisesti estäisi, etteikö niitä siitä huolimatta voitaisi käyttää Suomea vastaan. Karu, mutta realistinen arvio. Se, että Suomi asettaisi Nato-jäsenyydelleen ydinaseita tai tukikohtia koskevia ennakkoehtoja, on paitsi epäviisasta neuvottelutaktiikkaa, myös sotilaallisesti kyseenlaista. Liittymissopimukseen ja sen saatteeksi liitettäviin julistuksiin voidaan tietysti lisätä erilaisia klausuuleja poliittisista hienovaraisuussyistä, mutta lopunperin Suomen on oltava mukana sataprosenttisesti. Kirjoittaja on politiikan toimittaja