Puolueneuvostossa aamuhartaus

Puolueneuvoston aamuhartaus 15.5.2022 Hämeenlinnassa vk 462, 584, 571: 1-4. Hyvät puoluesisaret ja –veljet. Kun olemme koolla täällä Hämeen sydämessä Hämeenlinnassa, muistamme Hämeen maakuntalaulun sanoin: On mulle Suomi suloisin/ vaan Häme siitä rakkahin/ Sen tuskin tiedän vertaista/ niin kaunista, niin herttaista/ kuin kulta Hämeen maa. Ja kun tämä Hämeenlinna on suuren säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen syntymäkaupunki laulamme nyt hänen säveltämänsä virsikirjan virren 462 Soi kunniaksi Luojan Esilaulajina toimivat eduskunnan puhemies Juho Eerola, kanttori puoluehallituksen jäsen Silvia Koski, puoluesihteeri Arto Luukkanen ja Petri Silvennoinen Saamme jälleen aloittaa tämän puolueneuvostomme sunnuntaiaamun perinteisesti hartaudella, kuten on tehty jo vuosikymmenien ajan. Muistan hyvin, miten aikoinaan kokoonnuttiin näin sunnuntaiaamuna paikalliselle torille maakunnittain ryhmittyneinä, josta rovasti Sareksen ja puolueen pj:n puheiden jälkeen lippurivistön ja kansallispukuisten naisten johdolla marssittiin läpi kaupungin kokouspaikalle jatkamaan kokousta. Tänään saamme elää ja vaikuttaa keskellä maamme historian suuria muutoksia turvataksemme maamme demokraattisen itsenäisyyden ja vapauden säilymisen keskellä Eurooppaa valitsevaa häikäilemätöntä ja kaikista kansanvälisistä sopimuksista piittaamatonta Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Osaamme siksi antaa arvon rakentavalle työllemme maamme ja kansamme parhaaksi. Tänään vietämme toukokuun 3. sunnuntaita liputuspäivänä sotiemme kaatuneiden muistopäivää kunnioittaen ja kirkkovuoden kulussa 4. pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita aiheena Taivaan kansalaisena maailmassa. Tämä sankarivainajiemme muistopäivä osuu juuri näin kevään kääntyessä kesäksi, kun ruohon ja puiden vehreys on tulossa heleimmilleen ja kaikki elollinen, pienintä olentoa myöten, värähtelee elämisen halusta. Ja juuri tätä taustaa vasten katsottuna sankareittemme uhri tulee oikeaan valaistukseensa. He olivat enimmäkseen aivan nuorta väkeä; heillä oli elämä edessään, ja heidän sydämissään asuivat elämään kohdistuneet toiveet. Moni oli juuri perustanut perheen, toiset eivät vielä olleet ennättäneet näin pitkälle, mutta sitten tuli sota ja astui voimaan sodan ankara laki. Heidät uhrattiin, jotta me toiset jäisimme eloon. Tänäänkin täällä puolueneuvoston kokouksessamme saamme kunnioittaa sotiemme sankarivainajien muistoa kuten myös tietysti kaikkia sotiemme veteraaneja ja kotirintaman naisia! Seuraavaksi laulamme isänmaan virren 584, jonka tekijä Uuno Kailas eli vain 7 pvää vaille 32-vuotiaaksi ja kotiseinältä toin Bromsin maalauksen, jossa näette Kailaan kuvan. Säveltäjänä on Taneli Kuusisto. Laulu esittivät Hgin yhtyneet kirkkokuorot v. 1939 isänmaallisessa suurjuhlassa vain 5 pvää ennen talvisodan syttymistä ja kun 105 kunniapäivää kestänyt sota päättyi maaliskuun 13. pvänä, niin radiossa rauhan ilmoittamisen jälkeen soitettiin tämä Suomalainen rukous! Näin saamme luottaa ja myös rukoilla, että Taivaallinen Isämme siunaa ja varjelee meitä ja alati synnyinmaalle siipiens suojan suo. Ja juuri nyt läntiseen puolustusliitto NATOon liittyessämme saamme sanoa, että on väärin, jopa Jumalan sanan vastaista, jos suuri ja voimakas valtakunta pakottaa pienemmän alaisuuteensa, sillä maamme puolustaminen on kansamme siveellinen velvollisuus ja itsenäinen Suomi ei uhkaa ketään ylläpitämällä tehokasta maanpuolustusta. Tutussa laulussa sanotaankin: Täällä Pohjantähden alla,/ on nyt kotomaamme,/ mutta tähtein tuolla puolen/ toisen kodin saamme. Ja vaikka niinkin kävisi, että täällä alhaalla menettäisimme osamme, onnemme, jäälle meille kuten Luther taisteluvirressään sanoo: kuitenkin Jumalan valtakunta. Ja mikäpä tästä kertoisi paremmin kuin juuri sunnuntaipäivämme kirkollinen aihe: Taivaan kansalaisena maailmassa. Saamme siis olla kahden maan kansalaisia, täyttää ajalliset tehtävämme eli kuten sananlasku toteaa: käsi aurassa, mutta sydän taivaassa.. Emme tietenkään ajattele niin, että meitä ajaa hyviin tekoihin palkkioajatus: kun teen niin ja niin, niin ansaitsemme autuuden. Mutta saamme luottaa siihen, että Vapahtajamme Jeesuksen ansion turvin armosta saamme rakkauden synnyttämän halun auttaa lähimmäisiämme niin lähellä kuin aina kaukana lähetysmaillakin. Päivän teksteissäkin kerrotaan Jeesuksen olevan suurena esirukoilijamme. Ja vaikka tuntisimmekin itsemme vaikka kuinka huonoiksi ja lankeaviksikin Jeesuksen seuraajiksi, niin ulkoisesta ja sisäisestä ahdistuksesta huolimatta saamme jo täällä ajassa ja sitten kerran iankaikkisuudessa iloita Vapahtajamme meille lahjoittamasta Elämästä oikein isolla E-kirjaimella. Aivan kuten vanhassa rukoilevaisvirressä syvästi koetaan: Elämä ja elämä ja iankaikkinen elämä, se alkaa jo täällä maitten päällä ja kestää iäti taivaassa. Näin olkoon tästä lähin jumaluusoppini: Myös viimeinen ja vähin saa olla omasi. Ja Jaakko Löytyn tunnettua virttä mukaillen: Matkalla, Herra, lupaat meitä johdattaa, kaitse askeleita horjuvien lasten. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Ja lopuksi, kaatuneiden muistopäivän tunnustamme, että sankarivainajamme kaatuivat maallisen isänmaamme puolesta. Kristus Vapahtajamme on kuollut ristillä valmistaakseen meille pääsyn ylhäiseen isänmaahan. Rukoilemme: Jumala Isämme, kansojen Kaitsija. Tänään kiitämme Sinua kotimaastamme ja sen vapaudesta. Kiitos vapaudestamme päättää omista asioistamme. Ja tänään muistamme edessäsi erityisesti sodissamme kaatuneita ja haavoittuneita ja sotiemme veteraaneja ja kotirintamanaisia ja rukoilemme hyökkäyssodan keskellä olevaa Ukrainan kansaa. Auta meitä kaikki näkemään oma paikkamme ja vastuumme sukupolvien ketjussa. Isä meidän joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä kuin taivaassa, anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti Amen Ja tietysti suvivirsi 571: 1-4, kun kerran meillä on vapaus laulaa!