Korutonta kertomaa

Pääkirjoitus: Hallituksen velkaruletti jättää Suomen hunningolle Kreeta Karvala Hallituksen talouspolitiikka on kuin teinin huono kasvatusohje – kaikesta ikävästä selvitään rahalla ja menojen priorisointi on jätetty tekemättä, kirjoittaa Iltalehden Kreeta Karvala. Suomi elää kroonisesti velaksi, koska julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat ylimitoitetut kansantalouden kokoon ja tuotantokykyyn nähden. Suomi elää kroonisesti velaksi, koska julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat ylimitoitetut kansantalouden kokoon ja tuotantokykyyn nähden. Suomi elää kroonisesti velaksi, koska julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat ylimitoitetut kansantalouden kokoon ja tuotantokykyyn nähden. Kreeta Karvala kreeta.karvala@iltalehti.fi Tänään klo 19:34 –Tässä on tietysti vähän ollut tällä hallituskaudella se ongelma, että liian monet ongelmat on ratkaistu avaamalla shekkivihko, tiivisti elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) tiistaina Marinin (sd) hallituksen taloudenpidon. Hallituksen talouspolitiikan yhtenä takuumiehenä keskustaministerin on myös syytä itse katsoa peiliin ja miettiä, miksi hallitus on ratkaissut kaikki ongelmat lisävelalla ja jättänyt menojen karsinnan sekä palveluiden priorisoinnin tekemättä, vaikka moni talousviisas on tästä hallituskauden aikana muistuttanut. Viimeksi viime viikolla uutisoitiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) moitteista hallituksen talouspolitiikalle. Vatt moitti lausunnossaan etenkin krooniseksi muodostunutta valtion velkarallia ja kyvyttömyyttä priorisoida menoja. Vattin mukaan on hämmästyttävää, että hallituksen talouspolitiikan päämääräksi asetettu kestävä julkinen talous ei näy budjetissa olennaisina toimenpiteinä, jotka merkittävästi tasapainottaisivat julkisen talouden tilannetta. Samaa toimettomuuden päivittelyä ja priorisointisaarnaa on kuultu myös valtiovarainministeriöstä, mutta ne ovat kaikuneet hallituksessa kuuroille korville. Menojen ja palveluiden priorisointi on edessä myös uusilla hyvinvointialueilla. Vuoden vaihteessa starttaa Suomen historian suurin hallinnonuudistus, jonka tarkoituksena on tuottaa nykyistä tasa-arvoisemmin sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille. Vaikka sote-uudistukseen on laitettu jo nyt 1,3 miljardia enemmän rahaa kuin mikä nykytaso on, silti hallituksella on paine rahoittaa sote-alueita vielä noin puolella miljardilla eurolla, jotta hoitovelka ja jonot saataisiin purettua. Valitettavasti sotessakin Suomen ongelmana on muihin Pohjoismaihin verrattuna se, että julkisen talouden velkasuhde on Suomessa selvästi verrokkimaita kuten Ruotsia ja Tanskaa heikompi, ja siksi pelivara sinänsä tärkeiden hoito- ja hoivamenojen rahoittamiseen on pienempi. Väestön ikääntymisen vuoksi sote-menot myös kasvavat nopeammin kuin muut menot keskimäärin. Lisäksi velkaisessa Suomessa myös velan korkomenojen kasvu kiihtyy. Vuonna 2040 sote-menot ovat jo yli puolet kaikista julkisista menoista, ja jos sote-menojen kasvua ei saada hillittyä, kohdistuu entistä isompi sopeutuspaine muihin menoihin, kuten lasten ja nuorten opetukseen, tutkimukseen, liikenteeseen, infraan sekä sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen. Jotta julkinen taloudenpito olisi vakaata ja uskottavaa, se pitää mitoittaa talouden suorituskyvyn raameihin. Tässä riittää haasteita myös tulevilla hyvinvointialueilla, joiden pitäisi saada uusi koneisto tekemään töitä aiempaa tuottavammin ja kustannustehokkaammin. Tulevat hallitukset joutuvat elämään paljon tarkemmin suu säkkiä myöden kuin nykyinen hallitus. Jatkossa menot on kartoitettava tarkemmin ja mitoitettava kansalaisten palvelutaso sen mukaan mikä talouden kantokyky todellisuudessa on. Mitä paremmaksi työllisyys ja Suomen kilpailukyky saadaan tulevina vuosina viritettyä, sitä paremmat myös kansalaisten palvelut jatkossa ovat.