Uuteen vuoteen armon varassa

Uusi vuosi on edessämme ja tulevaisuudestamme emme paljoakaan tiedä. Siksi on lohdullista tietää, ettei meidän tarvitsekaan kestää omassa varassamme, vaan saamme pyydellä, niin kuin Jeesuksen vertauksessa viinitarhuri, kun hänen herransa oli kehottanut hakkaamaan pois hedelmättömän viinipuun: ”Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää.” Vuoden vaihde onkin aina itsetutkistelujen ja tulevaisuuden tarkastelun aikaa. Mennyt vuosi on monella tavoin ollut vaikeaa ja raskastakin, varsinkin Venäjän raakamainen sota Ukrainaa vastaan ahdistaa meitä kaikkia! Syystä on vanhassa almanakassa perinteisesti laitettu tammikuun alkuun nöyrä rukous: Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys! Nykyisenä voimakkaan muutoksen ja rajujakin yllätyksiä täynnä olevana aikana voimme olla varmoja vain taakse jääneen vuoden tapahtumista. Tulevaisuus edessämme aukenee tuntemattomana. Syystä Väinö Malmivaara kyselee uuden vuoden virressään: “Kuinka lainkaan uskallamme käydä vuoteen alkavaan?” Ja niinpä hän löytää vastauksena nöyrän rukouksen: “Kuule, Herra, huutoamme, saavu jälleen auttamaan. Anna uuden vuoren armo, särkyneeksi sydän lyö. Katso, Herra, nääntyneihin, uudeksi luo mielemme. Kerran kiitossäveleihin vielä taipuu kielemme.” Psalmista kahdeksan saamme lukea kaiken epävarmuutemme ja tulevaisuudenpelkommekin keskellä, miten meidän Herramme on niin suuri, että hänen valtasuuruutensa ulottuun kaikkeen maassa ja aina taivaittenkin ylitse! Psalmirunoilija jatkaakin katsellessaan Jumalan taivasta ja hänen sormiensa tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka hän on luonut, että mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Psalmintekijä kirjoittaa sitten meistä ihmisistä: “Ja kuitenkin Sinä Jumala teit hänestä lähes jumal´olennon, Sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan Sinun nimesi kaikessa maassa!” Kaiken Luoja, Taivaallinen Isämme hallitsee koko maanpiiriä Poikansa Jeesuksen kanssa kutsuen meitä yhteistyöhön viljelemään ja varjelemaan maapalloamme. Siinä meille riittää tehtävää myös yhteisesti politiikan avulla mahdollistaaksemme rauhan säilymisen, ilmaston varjelemisen, köyhyyden poistamisen ja nälkäisten ruokkimisen. Näin Taivaallisella Isällämme on meitä kohtaan rakkauden ajatukset. Siksi hän antoi ainoan Poikansa, jotta meillä hänen kauttansa olisi niin tämä ajallinen kuin iankaikkinenkin Elämä! Saammekin turvallisesti elää alkanutta uutta vuotta ja rukoilla: Jumala! Katselen uutta aikaa edessäni. En tiedä, mitä on tulossa. Anna minulle luottamusta ja toivoa, jotka kannattelevat kaikkien vaiheiden ja aikojen yli. Suo, että osaisin irrottautua vanhasta. Anna avoin mieli ottaa vastaa tuleva. Kiitos, että Sinä olet sama eilen, tänään ja huomenna. Sinun varassasi olen tähän asti tullut. Sinun varassasi lähden tästä eteenpäin! Amen (kirjoitukseni vuoden viimeisen viikon PS-lehdessä)