Purra Suomen ilmastohankkeista Maaseudun Tulevaisuudessa

Suomen päästötavoitteisiin päästäksemme jokaisen meistä olisi vähennettävä kulutusta Pohjois-Korean tasolle Ilmastonmuutosta ei voi hallita paikallisesti. Mikäli niin yritetään tehdä, elintasomme laskee, kirjoittaa Riikka Purra kolumnissaan. Pohjois-Korean päästöt ovat tasolla, johon Suomen pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä, Riikka Purra kirjoittaa. Kuva: Jarkko Sirkiä Mielipide|Politiikka13.3.202306:00 Kolumni Riikka Purra Suomen tavoittelema hiilineutraalisuus vuonna 2035 on teknistaloudellisesti järjetön. Arki kallistuu, kun elämisen infra pistetään uusiksi pakkoinvestoimalla keskeneräisiin, kalliisiin tai käsiin vanheneviin teknologioihin. Maksamme tavallisista asioista enemmän kuin ennen. Ostovoima heikkenee, kilpailukyky heikkenee, tukien tarve kasvaa. Ilmastonmuutosta ei voi hallita paikallisesti. Mikäli niin yritetään tehdä, elintasomme laskee. Tämä on seikka, josta edes vihreät eivät kehtaa puhua. Kunnianhimoinen 1,5 asteen tavoite edellyttää keskivertosuomalaisen pienentävän hiilijalanjälkeään nykyisestä 8,6 tonnista CO2-päästöjä vuodessa 2,5 tonniin vuoteen 2030 mennessä ja 0,7 tonniin vuoteen 2050 mennessä. Jotta Suomen päästötavoitteisiin päästäisiin, olisi jokaisen meistä vähennettävä kulutusta 1/12:een nykyisestä. Suomi on jo lähes puolittanut päästönsä henkeä kohden 2000-luvun alun huipusta. Se on ollut hyvä suoritus. Mutta nyt tästä päästötasosta pitäisi saada pois vielä 90 prosenttia. Kuinka vähän on 0,7 tonnia per henkilö per vuosi? Tämän hetken teknologialla se tarkoittaa, että ruoan kulutuksen pitää laskea 60 prosenttia eikä mihinkään muuhun jää mitään. Ei asumiseen, ei liikkumiseen, ei tavaroihin, ei palveluihin. Vain vähän ruokaa, muuten ei mihinkään yhtään mitään. Pohjois-Korean päästöt henkilöä kohden ovat tällä hetkellä alle 2,5 tonnia. Se on juuri se määrä, johon suomalaisen pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä. Teknologia totta kai kehittyy koko ajan, ja päästöjen vähentäminen on mahdollisempaa. Mutta sekään ei tapahdu tässä aikataulussa, ei tällä rahalla eikä varsinkaan kehittyvissä maissa, jotka päinvastoin lisäävät koko ajan päästöjään. Suomalaisenko pitäisi siis muuttaa maakuoppaan globaalia ilmastoa pelastaakseen? Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista paikallisesti. Mikäli me haluamme vähentää kulutusta näin radikaalisti, elintasomme laskee merkittävästi. Talous, työpaikat, investoinnit, kaikki perustuvat kulutukseen. Kenenkään rahat eivät riitä näihin muutoksiin, eikä mistään löydy tukia kompensoimaan näiden päätösten taloudellisia menetyksiä. Hokema oikeudenmukaisesta siirtymästä perustuu valheelle. Rahaa tällaiseen ei ole, ei edes hyvinvoivassa julkisessa taloudessa, mutta ei varsinkaan omassamme. Kyse ei ole siitä, etteikö fossiilisista pitäisi päästä eroon. Kyse on realistisesta aikataulusta ja keinoista. 1,5 asteen tavoitteesta ei synny vihreää kasvua vaan Pohjois-Koreaakin alhaisempi kulutustaso. Tämä ei onneksi ole saavutettavissa demokraattisessa maassa. Kansalaiset eivät siihen suostu. Päästöjä vähentävien ratkaisujen on oltava teknisesti ja taloudellisti toimivia ja kestäviä, ja ne on tehtävä oikeaan aikaan. Käytössä oleva toimiva teknologia käytetään loppuun, ja korvataan sitten sen hetken parhaalla käytettävissä olevalla teknologialla. Kirjoittaja on kansanedustaja ja perussuomalaisten puheenjohtaja.