Puolustusvoimien lippujuhlan päivänä

SINIRISTILIPPUMME Näin kevätaikaan meillä on useita yhteisiä kansallisia liputuspäiviämme, jolloin siis saamme nostaa mielemme ylennykseksi siniristilippumme liehumaan lippusalkoihin. Kansallinen veteraanipäivä oli 27.4. Samoin 1.5. suomalaisen työn päivä vappu, 12.5. suomalaisuuden päivä J.V. Snellmanin päivänä, 14.5. äitienpäivä ja 21.5. kaatuneiden muistopäivä. Ja vielä nyt kevätkesällä puolustusvoimain lippujuhla 4.6. Tänään tarkastellessamme maamme asemaa saamme olla edelleen kiitollisia, että voimme sittenkin vapaassa maassa itsenäisinä nostaa juhlapäivinämme siniristilippumme lippusalkoihin, merkkinä uskostamme ja sen kuvatessa kesäisiä järviämme ja talvisia hankiamme: “Kuin taivas ja hanki Suomen/ on värisi puhtahat,/ sinä hulmullas mielemme nostat/ ja kotimme kohotat.” Vuosikymmenien ajan saimme elää ikään kuin lintukodossa hyvinvoinnin ja ympäröivän rauhan keskellä ja olimme kaikin mittarein mitattuna yksi maailman kehittyneimpiä maita ja jopa jo useiden vuosien ajan myös maailman onnellisin kansa.Tänään tilanteemme on täysin muuttunut, rauhantila ei ole vankkumaton kriisipesäkkeiden läheisyyden vuoksi ja niin koko maanosamme tasa-paino onkin järkkynyt Venäjän kaikki mahdolliset sotarikokset täyttävän Ukrainaan suuntautuvan sotahyökkäyksen johdosta. Rakkaassa laulussamme laulamme: “Täällä Pohjantähden alla,/ on nyt kotomaamme,/ mutta tähtein tuolla puolen/ toisen kodon saamme.” Ja vaikka niinkin kävisi, että menettäisimme täällä ajassa “osamme ja onnemme”, jää meille Lutherin taisteluvirren sanoin “kuitenkin Jumalan valtakunta”. Jumalan valtakunta on kaikkia muita valtakuntia voimakkaampi ja se on jo täällä maan päällä osamme. Se on ikuinen. Sitä ei kukaan voi meiltä riistää. Tämän tietoisuus muodostaa meidän kristittyjen elämämme perustan, tukee ahdistuksissamme ja karkottaa pelon sydämistämme. Siniristilippumme on ehtinyt hulmuta jo monissa tuulissa ja myrskyissä kansamme vaikeinakin kohtalon hetkinä niin rauhan kuin sodankin aikana. Ja kun sanomme “uhrin ansiosta lippu liehuu” saamme olla kiitollisia kaikille sankarivainajillemme, sotainvalideille ja sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille. Mutta viime kädessä itsenäisyytemme on Jumalan, Kansojen Kaitsijan lahja kansallemme. Syystä psalmikirjoittaja kehottaakin: “Kiittäkää Herraa hänen armostaan ja hänen ihmeellisistä teoistansa ihmislapsia kohtaan.” (Hartauskirjoitukseni Juuri ilmestyneessä Perussuomalainen-lehdessä)