Halla-aho Kiinan arvaamattomuudesta

Kiina voi olla seuraava aikapommi Venäjän jälkeen, varoittaa Halla-aho – ei näe ongelmaa puhemiehenä kampanjoinnissa Presidenttiehdokas kritisoi liike-elämän ja politiikkojen haluttomuutta keskustella Kiinasta. ”Presidenttiä ei ole tarpeen käsitellä silkkihansikkailla, kun hän puhuu asioista, jotka eivät tarkkaan ottaen kuulu omaan toimialueeseen valtion päämiehenä”, sanoo Jussi Halla-aho. Suomen pitäisi hyödyntää Venäjän tilanteesta saatuja oppeja Kiinaan, sanoo presidenttiehdokkaaksi hakeva Jussi Halla-aho. ”Jos kävisi niin, että Kiina päättäisi aloittaa Taiwanissa konfliktin, niin Yhdysvallat olisi automaattisesti osallisena. Eurooppa tuskin voisi todeta, että ei kuulu meille, kun Yhdysvallat on kantanut suurimman vastuun Ukrainan tukemisesta.” ”Kun asiaa ottaa esille liike-elämän tai politiikan päättäjien kanssa, niin vastaus on yleensä se, että irtikytkentää Kiinasta ei voi tehdä. Keskusteluun ollaan haluttomia.” Halla-ahon mukaan Suomi voi joutua tilanteeseen, jossa irtikytkentä täytyy tehdä pakon edessä. ”Tähän tarvittaisiin rohkeutta poliitikoilta. Kauppapolitiikkaa, tulleja, protektionismia. Se on keino saada tuotantoa länsimaihin.” ”Venäjän kanssa ei missään tilanteessa ole paluuta entisiin väleihin”, arvioi Halla-aho. Naapuri ei kuitenkaan vaihdu. Ukrainan sodan keskeinen opetus länsimaille ja ennen kaikkea Euroopalle on, että energiassa ei olla riippuvaisia Venäjään. Venäjän öljystä ja kaasusta irtautuminen tarkoittaa ylipäätään fossiilienergiasta irtautumista, mutta sen täytyy säilyttää veronmaksajien hyväksyntä.

Honkajoen markkinoilla

Tänään PS-teltalla sateisilla Honkajoen Markkinoilla juostuani eilisen Honka-hölkän 7 km ajassa 48.42 Vuoden takainen aika huononi 22 sekuntia, mutta kyllä parhaani yritinkin😘😊😍 Ari Pitkärannan uusinta kirjaa ostamassa Sinikka Aaltosen myyntipöydällä sateisilla Honkajoen markkinoilla, takana häämöttää PS-teltta. Ari Pitkärannana ottamat kuvat löytyvät fb-sivultani!

Honka-Hölkässä

Mukana ties monennenko kerran ja edelleen pitemmällä 7 km matkalla ja ajan kanssa, Honkajoen Seudun Urheilijat ry · HONKAHÖLKKÄ PE 28.7.2023, 40. JUHLAHÖLKKÄ! Honkahölkkä järjestetään nyt 40. kerran, samoin kuin seuraavan päivän markkinat. Kyseessä on siis todellinen juhlaviikonloppu Honkajoella. Tule lataamaan itsesi täyteen positiivista junttienergiaa! Juhlavuoden kunniaksi arvotaan kaikkien osanottajien kesken hieno saunamökki. 40. Honkahölkkä juostaan, hölkätään tai kävellään Kankaanpään Honkajoella pe 28.7. klo 20. Tapahtumamme sopii kaikille: voit kävellä nautiskellen tai juosta kilpaa – kaikki käy! Katso lisätiedot: honkajoenseudunurheilijat.fi Anssi Joutsenlahti

Riikka laittaa asiat kohdilleen

Puolustuspuheenvuoro 27.7.2023 / RIIKKA Viime viikot on keskusteltu 15 vuotta sitten kirjoittamistani Jussi Halla-ahon Scripta-blogin kommenttiosion viesteistä. Viestejä on kokonaisuudesta ja keskustelusta irrotettuina ruodittu lehdissä ja somessa, ja niistä on löydetty asioita, joita niissä ei ole ollut silloin eikä ole nyt. Ne on otettu irrotettuina ”vaarallisten” tai ”kiellettyjen” sanojen kokoelmina määrittämään minua ihmisenä ja toimijana, poliitikkona ja ministerinä. Ne on otettu sellaisinaan määrittämään perussuomalaista puoluetta ja jopa suomalaisen yhteiskunnan ongelmia. Tiedän hyvin, että ne ihmiset, jotka asian ymmärtävät, ymmärtävät sen ilman tätä puolustuspuheenvuoroanikin. Toisaalta ne, jotka eivät ymmärrä, eivät ymmärrä tämän kirjoituksen jälkeenkään. Minun on kuitenkin kirjoitettava tämä teksti itseni ja läheisteni sekä myös perussuomalaisten takia. Olen viime viikkojen aikana saanut valtavasti tukea ja kannustusta, ja olen siitä hyvin kiitollinen. En ole jaksanut tehdä tätä kirjoitusta aiemmin. Tällaisen jyrän alle jääminen laittaa kovankin vähän puuskuttamaan. Kiitän teitä kaikkia tukijoita. Median perusteella voisi kuvitella, että teitä ei ole. Mutta minä ja muut persut tiedämme, miten hirveän paljon teitä on. Onneksi myös muiden puolueiden kannattajissa. Yksityisen henkilön kommentit Olen viestit kirjoittaessani 15 vuotta sitten ollut yksityinen henkilö, ilman julkisia tehtäviä. Olen kirjoittanut kommentit nimimerkillä. Kuten olen aiemmin todennut, olen osallistunut 2000-luvun alusta verkkokeskusteluihin laajalla aiheiden kirjolla. Scriptan vieraskirja keskittyi lähinnä yhteen, maahanmuuttoon. Viestien kirjoittamisesta kului yli 8 vuotta siihen, että edes päätin lähteä mukaan politiikkaan. Politiikassa olen toiminut työntekijänä perussuomalaisten puoluetoimistolla, kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana, valiokunnan puheenjohtajana, puolueen varapuheenjohtajana, aluevaltuutettuna, puolueen puheenjohtajana ja nyt reilun kuukauden valtioneuvoston jäsenenä valtiovarainministerinä. Toimintaani tai suoriutumiseeni näissä tehtävissä ei ole kohdistunut minkäänlaista moitittavaa normaalin poliittisen erimielisyyden ja suunpieksennän lisäksi. Päinvastoin, olen saanut paljon kiitosta puoluerajat ylittäen ja virkamiehistä sidosryhmiin. Olen tänä kesänä pahoitellut 15 vuotta sitten yksityishenkilönä nimimerkillä kirjoittamiani kommentteja, käyttämääni kieltä, sanavalintoja ja tyyliä. Moni kommentti on yliampuva, typerä, moukkamainen. Puran yksityiselle ihmiselle sallittua turhautumista ympärilläni omakohtaisesti havaitsemiini ongelmiin. Vastaavaa kieltä ja tyyliä löytää somesta – tai vaikkapa kansanedustajan saamasta kansalaispostista – helposti. Piti sisällöstä tai ei, tällaisia asioita varsinkin meille perussuomalaisille monet kansalaiset jatkuvasti kertovat. Joskus olin itse sellainen kansalainen. Ihmiset, jotka eivät voi käsittää, että joku kokee ja kirjoittaa sellaisia asioita, eivät todennäköisesti ymmärrä myöskään, miten perussuomalaisia voi kannattaa yli 600 000 kansalaista. En käyttäisi enkä ole käyttänyt julkisissa tehtävissäni vastaavaa kieltä, vaikka tietenkin puhun (ja aion edelleen puhua) paljonkin samoista ongelmista. Olen useissa haastatteluissa vuosien varrella avoimesti kertonut, että olen kirjoittanut kyseisessä vieraskirjassa. Itse en ollut kommenttejani lukenut niiden kirjoittamisen jälkeen. Olen myös kertonut, että epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on nimenomaan tärkein syy sille, että olen lähtenyt mukaan politiikkaan. Taustaani ei näiltäkään osin liity mitään salattavaa. En kuitenkaan olisi halunnut käsitellä julkisuudessa esimerkiksi henkilökohtaisia seksuaalisen ahdistelun kokemuksiani, kuten en muitakaan oman elämäni tapahtumia. Toisin kuin mediassa on väitetty, väkivallan ihannointia tai siihen yllyttämistä kommenteissani ei ole. En ole koskaan kannattanut minkäänlaista väkivaltaa tai ääritoimintaa. Olen aina vastustanut sellaista. En ole koskaan kannattanut ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvaa syrjintää. En ole koskaan vastustanut seksuaalivähemmistöjä. En ole koskaan kieltänyt jokaisen ihmisarvoa. Rumasti ja kovalla kielellä osaan puhua ja kirjoittaa ja näyttää tunteeni, mutta muuta kyseisistä kommenteista ei kannata etsiä. Vieraskirjan tyylistä Uskon edelleen, että normaalilla ymmärryksellä varustettu ihminen, poliittisesta katsantokannasta riippumatta, ymmärtäisi vieraskirjaa hieman laajemmin lukemalla, että käytetyin kirjoittamisen tyyli on voimakas sisäpiirihuumori ja sarkasmi. Huumori on paikoin hyvin mustaa, ja sarkastinen ote leimaa useiden kirjoittajien viestittelyä. Viesteissä leikitellään stereotypioilla, hyvässä ja pahassa. Median aivoituksille nauretaan ja niistä tehdään pilkkaa. Kommentteja pitää lukea osana keskustelua ja osana kyseistä aikaa ja lehdissä käsiteltyjä aiheita. Esimerkiksi en suinkaan ole ehdottanut kenenkään potkimista, vaan jatkanut mediassa tehtyä överiä analyysia ja käyttänyt sitä vahvasti ironisoiden hyväkseni. Tämä on (oli) kyseiselle genrelle tyypillistä. Asia käy selväksi lukemalla keskustelua yhtään laajemmin kuin yksittäisten kommenttien verran eikä vaadi sen perusteellisempaa tekstianalyysia. Tämän ymmärtäminen ei vaadi kyseisenlaisen huumorin tai lähestymistavan hyväksymistä. Omat viestini selvästi alleviivaavat vieraskirjan tyyliä. Viljelen erittäin voimakkaasti ironiaa, lähes jokaisessa viestissäni. Irvailen moneen suuntaan. Tuohon aikaan sarkasmi oli vielä kanssakäymisessä sallittua eikä aiheuttanut siinä määrin tahattomia tai tahallisia väärinymmärryksiä kuin nykyään. Kenenkään ei tarvitse hyväksyen ymmärtää vieraskirjaan kirjoittamisen ajanvietettä tai siellä käsiteltäviä asioita tai käytettyä kieltä, mutta kommenteistani nyt väitettyjen väkivaltafantasioiden, väkivaltaa ihannoivien tai sitä lietsovien, fundamentaalin pahuuden tms. löytäminen on yksinomaan järjetöntä eikä perustu lainkaan tosiasioihin. Mitä journalismille on tapahtunut? Pelkästään twitteriä seuraamalla voi havaita, että nykyään sarkasmi on hyvin vaarallinen tekstimuoto, ainakin jos kirjoittaa herkistä aiheista. Niinpä sitä ei mielellään enää kukaan käytäkään. Poliitikoille se taitaa olla täysin kiellettyä, ainakin oikeistoa edustaville. Myös huumori ylipäätänsä käy koko ajan kapeammaksi, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Elämme merkillistä aikaa, mutta se ei ole laajemmin tämän kirjoituksen aihe. Huomionarvoista on, että journalistit, kielen kanssa töitä tekevät, hekään eivät kykene enää tulkitsemaan kieltä ja sen käyttöä. Uutiskieli ei leikittele kielellä eikä ironisoi, mutta ennen vanhaan toimittajat kuitenkin osasivat tulkita sellaistakin tekstiä. Jopa medialle kaivuutyön tehnyt vasemmistokollektiivi ”Tapio Kuusitapio” tunnisti vieraskirjakirjakommenttieni sisäpiirihuumorin, toimittajat eivät. Mitä tällaisesta kyvyttömyydestä sitten seuraa? Trigger-sanat, konteksti ja pahuus Jälki on hyvin rumaa, kun tällaista tekstiä aletaan arvioida kuin se olisi täysin tosissaan kirjoitettu ja kirjaimelliseksi tarkoitettu. Huomattavasti vielä tätäkin rumemmaksi jälki muuttuu, kun kommentit irrotetaan kontekstistaan ja kun suuhuni laitetaan muiden sanomaa. Kirjoittamakseni väitetään jopa täysin päinvastaisia asioita kuin mitä olen viestinyt. Kaikki tämä on tapahtunut viime päivinä, reilun kahden viikon aikana. Kuten ilmianto- ja cancel-aikana yleensä muutenkin, kommenttieni riepottelussa huomio on keskittynyt erityisiin ”trigger-sanoihin”. Paheksujia politiikan vastalaidalla tai mediassa ei kiinnosta itse tekstin sanoma tai se, mitä on tarkoitettu ja haluttu viestiä, vaan se, millaisia yksittäisiä sanoja on käytetty. Rumat, väärät ja loukkaavat sanat ovat pahinta, ja ne jo itsessään saastuttavat mitä tahansa. Seksuaalinen ahdistelu häivytetty, uutisoinnissa karkeita virheitä Osasta kommenttejani välittyy ne lukemalla esimerkiksi selvä turhautuneisuus ja kiukku kohtaamastani seksuaalisesta (ja muusta) häirinnästä maahanmuuttajamiesten taholta. Median käsittelyssä tämä on joko kokonaan häivytetty pois (eli poistettu koko konteksti) tai sitten sen aiheuttama tunnekuohu on mitätöity. Vaikka nykypäivänä seksuaalinen häirintä koetaan laajasti erittäin suureksi ongelmaksi, ei se minun kokemanani saisi aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia kuin se aiheuttaa kenellä tahansa. (Jopa asiasta uutisoineiden toimittajien kohdalla.) Muuta poliittista suuntausta edustavan naisen kohdalla paljastuneiden viestien perusteella rakennettu uutiskärki olisi hyvinkin voinut olla seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuminen, ei käytetyt rumat sanat. Minun kohdallani koko konteksti poistettiin, ja uutinen oli vain rumat sanat. Tämä on yksinkertaisesti sanoman voimakasta vääristämistä. Sama ilmiö toistuu usein maahanmuuttoon liittyvien ongelmien kohdalla. Sen sijaan, että mediassa käsiteltäisiin itse ongelmaa ja sen syitä, huomio kiinnittyy siihen, miten asiasta puhutaan. Mikäli seksuaalinen ahdistelu olisi tuotu selvästi esille, ei median olisi tarvinnut narrata muissakaan kohdissa: Kun olen kuvannut röyhkeää seksuaalisesti ahdistelevaa miestä ”turkkilaisapinaksi”, osa mediasta on kertonut minun kuvaavan yleensä turkkilaisia ihmisiä apinoiksi – siis poistaen koko häirintätilanteen. Hesari alusta saakka käytti monikossa termiä ”turkkilaisapinat”, vaikka minä puhuin kyseisestä väärin toimivasta henkilöstä, en suinkaan kaikista kyseisen taustan ihmisistä. Tämä levisi kymmeniin muihin medioihin ja kansainväliselle tasolle. Seuraavaksi samainen suomalaismedia kuvasi, että Purran kommentit ovat aiheuttaneet kansainvälisen kohun. Asiaa avitti ulkoministeri pyytämällä turkkilaisilta anteeksi. Ja siis mitä oli tapahtunut? Suomen valtiovarainministeri oli 15 vuotta aiemmin yksityishenkilönä ja nimimerkillä kutsunut muniaan edessään hierovaa miestä ”turkkilaisapinaksi” foorumilla, jota ei vuosiin ollut ollut edes verkossa alkuperäisellä paikallaan saatavilla. Ymmärrän tietenkin, että poliitikon käyttämänä tällaiset eläimelliset käsitteet olisivat arveluttavia, mutta millä nimellä yksityinen henkilö, joka tulee seksuaalisesti ahdistelluksi, sitten saisi tunteitaan osoittaa? Muuttuuko termi ongelmaksi vasta, kun sen kirjoittajasta tulee 15 vuotta myöhemmin ministeri? En kuvaisi tänä päivänä tekijöitä tällaisilla sanoilla, mutta kuten somekannanotoistani näkee, kommentoin edelleen paljon ja suorin sanoin kyseisiä ilmiöitä ja niiden tekijöitä vastaan. Ja huomio, ihan kaikista maista tulevia tekijöitä vastaan. Enkä aio lopettaa. Sen juuri tiedän monia rassaavan. Eilen – yli kaksi viikkoa Hesarin alkuperäisen kirjoituksen jälkeen – lehti kuin huomaamatta korjasi kyseistä virheellistä kohtaa neljässä eri jutussaan ja myönsi, että ”apinoita” olikin vain yksi, se seksuaalinen ahdistelija. Tästä seurasi se, että myös STT:n (Sanoman omistus 75,42 %) piti korjata omaa väitettään, joka perustui Hesarin väitteeseen. Ja seuraavaksi sitten monen muun lehden. Mutta edelleenkään ei sanottu mitään siitä, MIKSI kutsun tätä henkilöä moisella nimellä. Edelleen koko konteksti puuttuu jutuista. Entä kuinka monen uskotte lukevan oikaisut? Journalistin ohjeet ovat vain iso vitsi, sillä niitä ei noudateta. Väärät tiedot kansainväliseen mediaan menivät uutisjuttujen ja yksittäisten toimittajien oman toiminnan kautta. Muuan toimittaja jopa myöntää jutussaan, että oli itse selittänyt tapausta Brysselissä kansainvälisille kollegoilleen. Minulta kukaan ulkomainen media ei kysynyt asiasta mitään. Toimintatapa kansainvälisten kohujen rakentamisessa muistuttaa aikakaudesta, jolloin Neuvostoliiton ”lehdistön” kautta pelattiin suomalaista sisäpolitiikkaa. On surullista, että edes tätä ei kukaan journalisti halua (tai uskalla) tunnistaa. Journalismin arvokkaiden toimintatapojen peräänkuuluttaminen median sisältä saattaisi näin tulehtuneessa tilanteessa aiheuttaa välittömän leiman ”persujen ymmärtäjästä” tai jopa ”rasismin hyväksyjästä”. Sellaista riskiä ei yksittäinen toimittaja (tai muukaan toimija) voi ottaa. Niinpä he kaikki toistavat aloitettuja virheitä. Lainsuojaton median hampaissa Perussuomalaiset yleisesti ja minä viime viikkoina erityisesti olemme mediassa kuin lainsuojattomia. Meidän kohtelussamme mikään ei ole liian väärin. Kun virheitä osoittaa, kuulee olevansa pikkumainen tai vähättelevänsä ”isoa kuvaa”, jopa ”mitätöivänsä anteeksipyynnön”. Kymmenistä oikaisupyynnöistä vain harva menee läpi. Virheet saatetaan korjata parin viikon päästä tai olla korjaamatta. Oikaisut saatetaan piilottaa jonnekin marginaaliin. Jos puutumme selviin virheisiin tai yleiseen paskanpuhumiseen julkisesti, kuulemme syytöksiä maalittamisesta tai median kyseenalaistamisesta. Kuten moni kansalainen on huomannut, tällainen toiminta mediassa kyseenalaistaa itse itsensä. Minä tunnen kyllä kaikista lehtitaloista ammattitaitoisia toimittajia, mutta kuten nähdään, apajilla on myös paljon kaikenlaista muuta. Toimittajia, jotka viis välittävät journalistin ohjeista, kunhan yleinen poliittinen tilanne on oikeassa asennossa. Suuria vallankäyttäjiä, joiden tekemisiä ei kuitenkaan saisi arvostella. Cancel-maailma – avaatko oman historiasi? Ylipäätänsä maailma, jossa toimitaan tällä tavalla etsien henkilöiden historiasta vääriä sanoja (tai kuvia), joilla cancelöidä heidät vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin, on mielestäni sairas. Kuka ihminen on tässä mielessä synnitön? Kuka haluaisi julkistaa henkilö- ja somehistoriansa yksityisviestejä myöten Hesarille ja muille lehdille riepoteltaviksi? Kannattaa muistaa, että puhumme tässä siis vääristä sanoista, emme rikoksista tai karmeista paljastamatta jääneistä teoista. Oleellinen kysymys cancel-maailmassakin kuitenkin on, miksi toimittajat irrottavat kommenttejani kokonaisuudesta ja piilottavat kontekstin ja vääristelevät. Miksi he eivät voineet tehdä uutisia kommenttien sisällöistä, kuten ne tosiasiassa oli esitetty? Onko se ammattitaidottomuutta vai tarkoituksellista haitantekoa? Poliittiset vastustajat ja aktivistit tietenkin tekevät niin, mutta miksi journalistitkin? Epäilen, että siksi, että jos esimerkiksi seksuaalinen ahdistelu olisi tuotu selvemmin esille, rumien sanojen kohahduttava vaikutus olisi hävinnyt. Kyllähän sellaisia käyttävät monet ihmiset, jotka joutuvat vastaavien tapahtumien kohteeksi. Joillekin selittelyt vain sallitaan, toisille ei. Vielä suurempaa vääristelyä Näiden vääristelyjen ohella vanhojen kommenttieni riepottelussa on syyllistytty vieläkin poikkeuksellisempiin virheisiin. Iltalehti vääristeli kirjoittamani lähes täydellisesti tunkiessaan suuhuni ne muiden kirjoittajien kommentit, joihin itse vastasin. Näin toimien lehti onnistui saamaan koko juttunsa kärjeksi otsikkoa myöten mielipiteitä, jotka olivat päinvastaisia omiini nähden. Minun on äärettömän vaikea uskoa, että Iltalehden tähtitoimittajat eivät osaisi lukea vieraskirjan viestiketjuja oikein ja ymmärtäisi, mitä tarkoittavat lainausmerkit, kursiivit ja sitaatit. Näin toimituksessa kuitenkin tehtiin. Prosessissa rikottiin jälleen useita journalistin ohjeita. Juttu, jonka otsikkokin oli virheellinen, oli yli vuorokauden saatavilla. Oikaisut tehtiin ripotellen eivätkä ne koskaan saavuttaneet sen paremmin verkossa kuin printissä edes pientä osaa siitä yleisöstä, jonka alkuperäiset väitteet saivat. Edelleen virheitä on korjaamatta. Useampi lainoppinut on todennut minulle, että tässäkin käsittelyssä syyllistyttiin mitä ilmeisimmin kunnianloukkaukseen. ”Eksoottiset lapset” Esimerkkejä lehden täysin käsittämättömästä sumutuksesta voi nostaa useita. Ensimmäisenä ”eksoottiset lapset”, joka löytyi valtavan laajalle levinneen jutun otsikostakin. Jutun mukaan vastustin ja puhuin loukkaavasti kansainvälisestä adoptiosta, siis lehden rakentaman narratiivin mukaan ”vääränvärisistä adoptiolapsista”. Tosiasiassa kritisoin voimakkaasti ja irvaillen toista henkilöä, joka arvosteli kansainvälistä adoptiota ja ”eksoottisia lapsia”. Lukemalla viestit normaalilla ymmärryksellä varustettu ihminen näkee tämän. Toimittajalle se vain ei sopinut. Koska kun syyllinen ja rikos on keksitty, muu kyllä saadaan hoidettua tätä tavoitetta toteuttamaan. Vaikka sitten muuttamalla sanoma päinvastaiseksi. En ole koskaan vastustanut minkäänlaista adoptiota. Olen melko läheisestikin aiheeseen tutustunut sattuneista syistä. En myöskään ole koskaan vastustanut kenenkään ihonväriä tai ”vääränvärisiä ihmisiä”. Iltalehti kirjoittaa paskaa ja hädin tuskin jaksaa korjata asian. Osa mediasta on vajonnut niin alas, että pohja on rikottu. Homot Sama koskee jutussa vaikkapa homoja. Viesti, jossa ylipäätänsä mainitsen homon, kuvaa tapahtumaa, jossa ”tärisen” kuunnellessani sosialisti Leif Salménia Sanomatalossa. En suinkaan tärise homon takia vaan kyseisen keskustelun. En ole koskaan ”tärissyt” sen enempää tai vähempää homojen kuin heteroidenkaan seksuaalisen suuntautumisen takia. En edes arvostele Pridea, vaikka niinkin jutussa edelleen väitetään. Perussuomalaisen johdon pakkomielteinen homoista vauhkoaminen loppui sekin kesäkuussa 2017. Sen sijaan kyllä olen lukuisat kerrat puolustanut niin netissä kuin ulkonakin ihmisiä (ja eläimiä) monenlaiselta huonolta kohtelulta. (Vieraskirjassakin muuten kuvataan esimerkkinä yhtä kertaa teinivuosina, kun soitan suutani skinheadeille ja vastustan heidän näkemyksiään. Miksi tästä ei tehty uutista?) Mitä oikeasti olen ja edustan? Mitä perussuomalaiset edustaa? Olen aina vastustanut kaikenlaista totalitarismia. Vaikka minusta usein mediassa maalataan kuvaa tunteettomana hirviönä, olen kaikkea muuta. Olen hyvin herkkä ja puolustan oikeudenmukaisuutta. Politiikan ja median sikailu on raskasta siedettävää. Etenkin niiden ihmisten kohdalla, joiden uskoi pystyvän parempaan. Olen lukenut kasapäin kirjoja natsismista, fasismista ja kommunismista – kavahdan kaikkea väkivaltaa, vapauden ja vapauksien rajoittamista, mielivaltaa, sensuuria, syrjintää, sellaista raukkamaisuutta, pelkuruutta, sopulimaisuutta, jotka sallivat pahuuden tapahtua. Joukossa tiivistyvää typeryyttä. Kyvyttömyyttä ajatella omilla aivoillaan ja pelkoa puolustaa sitä, mitä pitää puolustaa. Olen vieraillut kymmenissä totalitarismin historiasta kertovissa museoissa, keskitysleirilläkin. Minusta ei yhdestäkään solun sadasosasta saa tehtyä natsia tai fasistia. Tämä on totta, ja kaikki minut tuntevat ihmiset tietävät sen. Olen koko poliittisen urani keskittynyt perustelemaan tarkasti omat kannanottoni ja linjani. Olen tehnyt samaa puolueen palveluksessa ja sen johdossa. Perussuomalaisten jokainen poliittinen kanta ja tavoite kestää kaiken päivänvalon, perustuu johdonmukaiseen argumentaatioon ja demokraattisiin prosesseihin. Puolueeni ei ole rasistinen. Sen tavoitteet maahanmuuton – tai minkään muunkaan – suhteen eivät ole rasistisia. Emme puhu salaliittoteorioista, vaan todellisen maahanmuuton aiheuttamista todellisista ongelmista tässä todellisessa yhteiskunnassamme. Tämä blogi on täynnä kirjoituksia aiheesta. Niissä ei ole mitään epäilyttävää. Puolustan niitä loppuun saakka. Puolustan länsimaisia arvoja, puolustan vapautta, puolustan tasa-arvoa. Puolustan yksilön oikeuksien rinnalla velvollisuuksia. Vastustan veronmaksajan rahojen jatkuvasti kiihtyvää käyttöä kaikenlaisten toissijaisuuksien kustantamiseen. Kavahdan yksilöiden holhoamista. Sitä minä teen ja edustan. Ja siksikin perussuomalaiset on nyt hallituksessa. Kaiken lisäksi vastustajamme voisivat vähitellen ymmärtää, että meitä kannattaa iso joukko maahanmuuttajia. Kaikenvärisiä, eri uskontokunnista. Monet Suomessa asuvat maahanmuuttajat näkevät ihan samat ongelmat kuin mekin. Ja haluavat muutosta. Mitä ”rasismikohu” oikeasti tavoittelee? Olen viime viikkojen jäljiltä entistä kyllästyneempi joidenkin rajattomaan sokeuteen aitojen, todellisten, vääränlaisella politiikalla itse aiheutettujen maahanmuuton ongelmien suhteen. Niitä on kaikkialla ympärillämme, vaikka ei niinkään mediassa. Koko ajan yhä enemmän. Niitä on Keski-Euroopassa, mutta ei niitäkään täällä raportoida. Mitä enemmän todellisia ongelmia on, sitä kovempaa jotkut huutavat ”ei saa!” tai ”rasismia!” tai ”persut on tyhmiä!”. Mutta eivät ongelmat mene tuolla hämäämisellä pois. Minä olen kirjoittanut typeriä somekommentteja, mutta ei se poista poliittisen linjamme merkitystä. Eikä se vähennä rohkeuttamme seistä sen takana. Arvasin kyllä alun perinkin, että tämäkin kohu tulee johtamaan perussuomalaisten maahanmuuttolinjan kyseenalaistamiseen. Samalla kun meille annetaan ohjeita siitä, mitä saamme sanoa ja arvostella ja tehdä, linja mitätöidään. (Eikä edes vain maahanmuuttoon liittyen vaan vähitellen muuhunkin. Kepillä on koeteltu jäätä vaikkapa ”ilmastodenialisti ministerinä”-argumenttien myötä.) Viime päivinä jo moneen kertaan on kuuliaista kansaa mediassa valistettu, että ei pidä vastustaa vain rasismia, vaan pitää vastustaa myös perussuomalaisten maahanmuuttolinjaa – ja siis hallitusohjelmaa. ”Ihmisoikeuksia tukeva maahanmuuttopolitiikka” ei tämän näkemyksen mukaan voi olla kiristävää vaan yhtä löysää kuin tähänkin saakka. Tutun hokeman mukaan rasismia pitää vastustaa ja maahanmuuttopolitiikkaa saa arvostella – kunhan tätä jälkimmäistä ei oikeasti. Tai kunhan sille ei ainakaan halua tehdä mitään. Vasemmistolta ja medialtako meidän pitäisi kysyä, millaista politiikkaa me saamme ajaa? Tiedämme hyvin, että vastustajillemme pelkästään jo hallitusohjelman maahanmuuttokirjaukset ovat ”rasismia”. Emme me tietenkään tuollaiseen lähde. Perussuomalaiset on hallituksessa Mutta kyllä, perussuomalaiset on nyt hallituksessa, historiansa parhaan vaalituloksen myötä. Hallitusohjelmasta löytyy merkittävä maahanmuuttopolitiikan paradigman muutos, ja me haluamme sen toteuttaa. Ei mitään radikaalia, mutta siirtyminen pohjoismaiselle linjalle. Ohjelmasta löytyy myös paljon muuta hyvää, jolla tämän maan suuntaa korjataan. Se aiheuttaa poliittisissa vastustajissa suunnattomasti kiukkua ja vihaa. Se aiheuttaa samanmoisia tuntemuksia myös osassa mediaa. Näyttää siltä, että oikeanlaista politiikkaa voidaan monien mielestä tehdä vain jakamalla lisää rahaa erilaisiin ”hyviin” kohteisiin. Kaikki muut, leikkauksista löysän politiikan kiristämiseen ja yksilöiden velvollisuuksien korostamiseen, puhumattakaan maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä, ovat väärin. Verorahoitteisen Yleisradion uutisoinnin perusteella hallitusohjelmasta ei ole löytynyt vielä yhtä ainutta hyvää asiaa. Huonoa sen sijaan joka päivä useita esimerkkejä. Kun vasemmistoaate on marssinut läpi instituutioiden, oikeistohallituksella on edessään kivinen tie. Onneksi äänestäjillä on demokratiassa viimeinen sana. 15 vuotta vanhat somekommentit ovat 15 vuotta vanhoja somekommentteja Tosiasia on, että yksityinen henkilö Purran viidentoista vuoden takaiset somekommentit eivät määritä sen paremmin poliitikko-Purraa kuin varsinkaan ministeri-Purraa. Ne eivät määritä perussuomalaista puoluetta. Suomalaisen yhteiskunnan edelleen vaietuista ongelmista niiden käsittely valitettavasti kertoo. Tätä hallitusta ei kannata yrittää kaataa 15 vuotta vanhojen somekommenttien takia. Voin taata, että oppositiolle löytyy vastustettavaa ihan varsinaisissa esityksissäkin. Kuten olen useasti toivonut, omaa toimintaani poliitikkona, puheenjohtajana ja ministerinä on syytä arvioida näissä tehtävissä toimimisen kautta. Tekosyyn kyvyttömyydelle voi toki etsiä vaikka 20 vuoden takaa, mutta kovin perusteltua ja johdonmukaista se ei ole. Ei näin tehdä muidenkaan kohdalla. Hallituksessa on istunut vuosien varrella vaikka kuinka monta rikoksistakin tuomittua henkilöä (myös viime kaudella). Eiköhän yhden huonot sanavalinnat 15 vuoden takaa voida hyväksyä. Hallitus on sitoutunut yhdenvertaisuuteen Samoin tämän hallituksen toimintaa kannattaa arvioida sitten, kun se on saanut asioita aikaan. Sittenkään opposition puolueet eivät siitä pidä. Eikä niiden missään nimessä tarvitse. Hallitus on täysin sitoutunut demokratiaan, yhdenvertaisuuteen, ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyteen. Tämä on myös jokaiselle perussuomalaiselle täysin selvä asia. Kunnioitamme koalition muita osapuolia hallituskumppaneina, ja toivomme saavamme osaksemme vastaavaa kunnioitusta, poliittisista näkemyseroistamme huolimatta. Toivon todella paljon, että viime viikkojen kohuista päästäisiin jo eteenpäin. Minä ja muut perussuomalaiset haluamme päästä käärimään hihat ja toteuttamaan hyvää hallitusohjelmaa. Haluamme kantaa vastuuta Suomen turvallisuuden, talouden ja tulevaisuuden hyvinvoinnin puolesta kolmen muun hallituspuolueen kanssa. PS. Tämä kirjoitus ei sisällä kenenkään tai minkään maalittamista, ei minkäänlaista rasismia tai syrjintää tai vihapuhetta. Kirjoitus sisältää tosiasioihin perustuvaa journalistista kritiikkiä. Kirjoituksessa puolustaudun vääriltä syytöksiltä. Siihen minulla on oikeus sekä yksilönä että julkisessa roolissani. Riikka laittaa

Maalittamista jos mitään

Suomen Uutiset heinäkuu 26, Purra ei koskaan kirjoit­tanut ”turk­ki­lai­sa­pi­noista”, HS:llä kesti oikaisun teke­mi­sessä kaksi viikkoa – karkea virhe läpäisi koko suoma­laisen media­kentän Median väitteet siitä, että Riikka Purra olisi 2008 kirjoittanut ”turkkilaisapinoista”, eivät pidä paikkaansa. Purra käytti termiä yhdestä häntä seksuaalisesti ahdistelleesta henkilöstä. Kansainväliseksi uutiseksi asti noussut väite ehti poikia jopa ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) Turkille suunnatun anteeksipyynnön. Jos media olisi uutisoinut asiasta totuudenmukaisesti, ei anteeksipyynnöille olisi ollut tarvetta. Median toiminta vahingoitti Suomen kansainvälistä mainetta. Tänään, 26.7 lehti oikaisee neljää kirjoitustaan, muun muassa pääkirjoitustoimituksen esimiehen Saska Saarikosken tekemää pääkirjoitusta. Oikaisu kuuluu näin: ”Oikaisu 26.7. kello 13.32: Toisin kuin artikkelissa alun perin mainittiin, Purraan liitetyssä verkkokirjoituksessa käytettiin ilmaisua ”turkkilaisapina”, jolla viitattiin vain yhteen henkilöön, ei monikkomuotoa ”turkkilaisapinat”. Helsingin Sanomilta kesti kaksi viikkoa oikaisun tekemiseen. Journalistin ohjeet edellyttävät oikaisun tekemistä välittömästi. Lisäksi oikaisu tulee tehdä samassa laajuudessa kuin alkuperäinenkin uutinen: ”Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.” Sama virhe on läpäissyt koko Suomen mediakentän. STT, Yle, iltapäivälehdet, puoluelehdet – käytännössä jokainen yhteiskunnallisista asioista kirjoittava lehti on toistanut väärän väitteen. Suomen Uutisten toimitus sisällyttää tämän juttunsa yhteyteen kaikille tällaisille medioille yhteisen oikaisupyynnön: pyydämme oikaisemaan Purraa koskevat virheelliset tiedot mahdollisimman pikaisesti. HS korjasi uutisointiaan vasta, kun asiasta nousi sosiaalisessa mediassa kohu. Lehti yritti livauttaa karkean virheen oikaisun informoimatta siitä suurta yleisöä asianmukaisesti. Kyse oli rankasta seksuaalisesta häirinnästä Sen lisäksi, että media on laajalti toistanut väärää termiä, Iltalehdessä mentiin vielä pidemmälle. Toimitus perehtyi muita toimituksia tarkemmin Scriptan vieraskirjan sisältöön, mutta jostain syystä toimitus saksi pois turkkilaismiestä koskevan asiayhteyden. Toimittaja Lauri Nurmen kirjoittamassa jutussa on jätetty pois Purraan kohdistunut karkea seksuaalinen ahdistelu. Vieraskirjan ”riikka” tuohtui viereisessä ravintolapöydässä hajareisin istuvaan turkkilaismieheen, joka tuijoitti intensiivisesti, ”hieroi muniaan” ja useiden huomauttamisten jälkeen alkoi lopuksi avata vetoketjuaan. Turkkilasmiehen käytös ylittää selvästi sen, mitä pidetään seksuaalisena ahdisteluna. Iltalehden leikkelemä kohta sekä kokonaisuus ovat luettavissa oheisesta twiitistä: Iltalehden valitsema toimituksellinen linja on hyvin kummallinen. Purran sitaatin katkaiseminen hänelle epäedullisimmasta mahdollisesta kohdasta vaikuttaa tarkoitushakuiselta. Iltalehden periaatelinjana on välittää lukijoilleen tietoa, jotta he voivat muodostaa itse oman mielipiteensä. Nurmen kirjoitus toimii karkealla tavalla lehden omia periaatteita vastaan. Iltalehti joutui lopulta oikomaan omaa tekstiään monta kertaa. SUOMEN UUTISET

Liikaa leväää....

Taitaa kesän uinnit jäädä vähiin, kun Jaakkokin heitti kylmän kiven ja kun toista kertaa yritin lenkin päälle tänään uimaan Niinisalon Valkiajärven Syvälahteen, niin olipa niin väkevää vihreää mossolevää, ettei kyllä tehnyt mieli mennä sekaan, jo edelliskerrallakin samalla paikalla vain pistäydyin kastamassa, jo silloin levä arvelutti!

Lämmintäkin riitti

Roktähti Juissi LäskinenTunnin Lenkki 52 min · Tänään oli 11 miestä lenkkeilemässä vaikka muutama ns vakimies puuttuikin mutta vastaavasti mukana oli pari pitkään poissa ollutta. Tässä piti kuvata -69 mallin Skodaa mutta se jäikin "muurin" taakse. Taivallettiin ns Armaksen lenkki ja tuntihan siihen taas meni. Perjantaina pääosa porukasta lenkkeilee Honkahölkässä mutta myös normilenkillekin lupautui ainakin muutama.

Kirkastussunnuntai

‹SUNNUNTAI 23.7.2023› Kirkastussunnuntai (Kristuksen kirkastumisen päivä) Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika Kirkastettu Kristus Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa. Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Päivän rukouksetPiilota rukoukset 1 Kaikkivaltias Jumala, sinä annoit opetuslaten katsella pyhällä vuorella Vapahtajan kirkkautta ja kehotit heitä kuulemaan häntä. Auta meitäkin tuntemaan hänen valtansa ja löytämään hänessä uusi elämä, jotta kerran saisimme perintöosan luonasi kirkkaudessa. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 2 Kaikkivaltias Jumala, sinä annoit Poikasi ilmestyä herruudessaan, ennen kuin hän lähti kärsimään ristinkuoleman. Anna meille usko, joka näkee hänen kunniansa, niin että olisimme vahvat kärsimään hänen kanssaan ja tulisimme kerran kirkkaudessa hänen kaltaisikseen. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Keskisarja asialinjalla

Teemu Keski­sarjan kolumni: Sanan­va­pautta ei uhkaa maalitus vaan paalitus ! Historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) kirjoittaa sananvapaudesta, sensuurista ja mediakritiikistä. Ilta-Sanomissa (19.7.) ”mediavaikuttajat peräänkuuluttavat perusteluita poliitikkojen mediakritiikille”. Peräänkuulutus kajahtaa päätoimittajain ja journalistien yhdistyksistä sekä Julkisen sanan neuvostosta. Vihapuhe ja ”maalitus” vaarantavat heikäläisten sananvapauden sekä rahvaan luottamuksen uutisiin. Jessus sentään. Täältä pesee mediakritiikin perusteluja – jos annatte niille pikkasenkaan palstatilaa! ”Kohujen” kesänä 2023 olen turhaan tuputtanut valtalehtiin kolumnia, pakinaa, artikkelia, oikaisua, vastinetta… Eivät mene läpi. Toki tekstini saattavat olla julkaisukelvottomia, mutta puoli vuotta sitten ne eivät olleet. Lukeuduin maan kysytyimpiin skribentteihin, jolle laajalevikkiset lehdet maksoivat 400–500 euroa liuskalta. Persukaapista ulos astuminen pöyristytti entiset julkaisijani. Vaalikarenssi tuli ja meni. Sen jälkeenkin vastuullinen lehdistö harjoittelee teemuiluun nollatoleranssia. Vaikka halpuutan kyhäelmäni ilmaisiksi, julkaisukynnys on ylittämätön, epäpoliittisissakin aiheissa. Mikäpä siinä. Pöytälaatikko tyhjenee aina johonkin tuuttiin. En suinkaan surkuttele kohteluani. Kansaedustajana olen onnekas paskiainen. Palkka juoksee suunpieksännästä. Turpa ei tukkeudu täysistunnon puhujakorokkeella. Pintajulkisuutta pursuaa enemmän kuin pieni sieluni sietää. Mietin vaan kuviota tavallisempien kirjoittelijapulliaisten kannalta. Todellinen tai luuloteltu ”radikalisoituminen” tuhoaa heidän journalistiuransa. Epäilen syrjintää rakenteelliseksi. Liekö ainuttakaan julkipersua edes urheilusivujen esimiehenä. Hesari, Yle ja iltapäivälehdet tuskin takaavat ”rasistien” ja ”äärioikeistolaisten” työhyvinvointia viimeistä piirtoa myöten. Lehtimiehet, anteeksi lehtihenkilöt, arvostavat itseään demokratian riippumattomina airuina ja vallan vahtikoirina. He tuohtuvat, jos vahdattava kehtaa kutsua höpöjuttua höpöjutuksi. Ammattiylpeyden kuplassa on vaikea tajuta, että joku pitää mielenvikaisena piiloviestien metsästystä Kirkkonummen mäyränkoloissa ja Naantalin auringossa. Sympatiaa satelee ”maalituksen” uhreille, sankaritoimittajille. Ilkeät viestit eivät ketään vaienna. Maalitusporu toimii tehokkaana äänenvahvistimena. Maalitusta todellisempi suukapula on paalitus. Pahan paalin heinämies tai -nainen ei saa talikkoa omaan käteen vaikka kuinka heiluu, hän silppuuntuu heinäsuovaan. Vähänpä ovat ”mediavaikuttajat” pyydelleet anteeksi viimevuotista Rydman-silppuriaan. Kuten sanottu, minulla pyyhkii hyvin, en kaipaa Pelastakaa Teemun julkaisukanavat -kampanjaa. Mielelläni kuuntelisin paalitettujen media-ammattilaisten kivuliaampia kokemuksia. Niitä on takuulla olemassa. Vanhan liiton reportterit eivät luontojaan aja ”rasisiminvastaisia” hömpötyksiä. ”Eettiset ohjeet” ja sateenkaaridogmit pidättelevät kyniä, näppäimistöjä ja kielenkantimia. Vihainen järkipuhe ei mahdu mediatalon paaliin. Se sensuroituu, itsesensuroituu, aivopeseytyy pois ”vihapuheena”. Algoritmien inhokkiaiheissa sananvapauden korvaa sananvakaus. Päätoimittajapaaliin vielä loppukysäisy. Alaisenne louhivat viikkotolkulla somen uumenista poliitikkojen ammoisia tykkäyksiä ja linkityksiä, jotka liittyivät esimerkiksi väestönvaihtoon. Kun sana noin kuumotti, miksi ette julkaisseet kirjoitusta, jossa hallituspuolueen kansanedustaja ja Pro Finlandia -palkittu tieteilijä sitä selitti? TEEMU KESKISARJA

Veteraanileskille palveluseteli

Sotiemme veteraanien leskille on saatavissa 100 euron palveluseteli, anomus on tehtävä hyvinvointialueelle. Kankaanpään Jämijärven alueelta olen saanut kerättyä 22 allekirjoitettua hakemusta, vaikka peräti kuusi leskeä on alkuvuoden kuluessa saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon. Hyvä näin, että edes näin muistetaan näitä iäkkäitä veteraanien leskiä. Olemmehan veteraanijärjestöinä tarjonneet heille kyllä siivousapua ja jalkahoitoakin!😘😍🥰😊

Taulun Antin laulupuulle

Valkiajärven Syvälahdesta juoksin Taulun Antin laulupuulle eka kertaa tänä kesänä ja pulahdin aaltoihinkin vain hetkeksi, näytti olevan levää, terveystarkastajan tiedonannossa 6.7. tosin sanottiin, ettei ole vaarallista levää, mutta että on hyvä tarkkailla, jos levää on enemmälti!

Kansa haluaa vahvan presidentin

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Kansa kaipaa vahvaa johtajaa – vaikka Euroopalla on sellaisista kosolti kolkkojakin kokemuksia Evan asennekyselyn mukaan ”vahvan johtajan” kaipuu vaikuttaa vahvistuneen Suomessa. Vallan keskittämisessä olisi riskinsä. Nato-prosessi on korostanut presidentti Sauli Niinistön roolia ja näkyvyyttä Suomen ulkopolitiikan johdossa. Liittokunnan jäsenyys vahvistanee vastaisuudessakin presidentin roolia siitä riippumatta, kuka on maan seuraava presidentti. IS Enemmistö suomalaisista haluaa presidentin vastakin johtavan maan ulkopolitiikkaa ja vastustaa ulkopolitiikan siirtämistä pääministerin ensisijaiselle vetovastuulle. Näin tulkitsee Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva viime talvena teettämänsä ja tällä viikolla julkistamansa arvo- ja asennetutkimuksen tuloksia. Kansalaiset näyttävät antavan tukensa Suomen perustuslakiin kirjatuille ulkopoliittisen johtamisen askelmerkeille, joiden mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Mutta Eva tarjoaa ainekset toisenkinlaiseen tulkintaan, sillä vastausten perusteella puolet kansasta vahvistaisi presidentin ulkopoliittista valtaa nykyisestä, ”jotta Suomen linjan jatkuvuus voitaisiin turvata” (niin kuin muutoksen perustelu oli kysymykseen muotoiltu). VASTAUS viittaa Evan tulkinnan mukaan ”vahvan johtajuuden” kaipuuseen – ja tällaisen kaipuun vahvistumiseen etenkin ulkopolitiikassa. Samaa asiaa kysyttiin edellisen kerran vuonna 2007, jolloin vain kolmannes kansasta kannatti presidentin ulkopoliittisen vallan vahvistamista. Tuolloin niin ikään noin kolmannes halusi siirtää ulkopolitiikan johtovastuuta presidentiltä pääministerille. Vastauksia arvioitaessa on syytä huomata, että ne heijastelevat kansalaisten arvojen ja asenteiden lisäksi väistämättä myös kyselyjen aikaan maassa ja maailmalla vallinnutta ilmapiiriä – ja ehkä sitäkin, kuka on kyselyn aikaan maan presidentti ja kuinka suurta suosiota tämä nauttii. Vuonna 2007 Suomen presidentti oli Tarja Halonen ja Euroopassa elettiin kylmän sodan jälkeistä huolettoman liennytyksen aikaa. Suomen ulkopoliittinen kiistakysymys oli, kumpi edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa, presidentti vai pääministeri. Nyt presidentti on Sauli Niinistö ja Evan tämänkertaisen kyselyn aikaan Euroopassa oli lähes vuoden ajan riehunut Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainaa ja koko eurooppalaista turvallisuusjärjestystä vastaan. VENÄJÄN hyökkäyssodan alettua Suomi teki vuosikymmeniin suurimman ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamuutoksensa hakemalla – ja pääsemällä – pikavauhtia puolustusliitto Naton jäseneksi. ” Nato-prosessi korosti presidentin ulkopoliittista roolia ja näkyvyyttä. Nato-prosessi korosti ja liittokunnan jäsenyys korostanee vastakin presidentin ulkopoliittista roolia ja näkyvyyttä – siitä riippumatta, kuka on Suomen seuraava presidentti. Evan kyselyn perusteella puolet kansasta on tällaisen kehityksen kannalla. ”Vahvaa johtajuutta” – tai ”vahvaa johtajaa” – kaivatessa on silti syytä varoa, ettei valta keskity liikaa. Euroopalla on kosolti kokemuksia liiankin vahvoista johtajista, ja ne ovat enimmäkseen huonoja tai erittäin huonoja.

Ansioluetteloni syntymäpäiväkirjaani

Joutsenlahti Anssi, rovasti Vanhemmat: maanviljelijä Taito Joutsenlahti, kirjakauppias Elsa Irene Räike Puoliso: kodinhoitaja Helli Marjatta Saari 1970 Vaalipiiri: Turun läänin pohjoinen vaalipiiri 1979-1986 Satakunnan vaalipiiri 2011-2015 Eduskuntaryhmä: Perussuomalaisten eduskuntaryhmä 2011-2015 Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaryhmä 1979-1986 Toiminut eduskuntaryhmän sihteerinä 1979-1982 SMP:n Satakunnan piirin pj 1979-1989 SMP:n puolue-edustajisto j 1980- 1995 Pientalonpoika Oy:n hallituksen j 1987- 1990 SMP:n kristillisen työryhmän pj 1979-1981, sihteeri 1982-1995 Perussuomalaisten Satakunnan piirin pj 2015-2017, j 2018-2020 Perussuomalaisten puoluehallitus j 2015-2017 Perussuomalaisten opintokeskus Pekasuksen hallituksen j. 2013- Perussuomalainen lehden hartauskirjoittaja Jäsenyydet eduskunnan toimielimissä: Puhemiehistö (II VPm) 2011-2015 Puhemiesneuvosto (II VPm) 2011-2015 Kansliatoimikunta (II VPm) 2011-2015 Valtiovarainvaliokunta jäsen 1983-1986 Valitsijamiehet jäsen 1983-1986 Kansainvälisten asiain foorumi (II VPm) 2011-2015 Lakivaliokunta jäsen 1979-1983 Maa- ja metsätalousvaliokunta (vj) 1979-1983 Sosiaalivaliokunta, jäsen 1979-1983 Eduskunnan palkkavaltuuskunta jäsen 1979-1983 Veteraanikansanedustajien hallituksessa ennen 2011 eduskuntaan paluuta ja uudestaan 2023- Valtiolliset luottamustehtävät: Veikkaus oy:n hallintoneuvosto 1983-1991 Aseidenriisunnan neuvottelukunta 1984-1987 Valtion ja Postipankin investointirahaston työvaliokunta 1985-1991 Valtion urheiluneuvosto 1986-1991 Liikuntakomitea 1988-1990 Veteraaniasiain neuvottelukunnan jäsen 2012-2016 Maakunnalliset luottamustehtävät: Turun ja Porin läänin lääninneuvottelukunta 1991-1993 Satakunnan Maakuntaliiton valtuusto j 2011-2015, 2018-2021 Satakunnan Sote-ohjausryhmä j 2016-2019 Satakunnan hyvinvointialueen valtuusto 2022- Satakunnan hyvinvointialueen hallitus vj 2022- Hyvinvointialueen yksilöasianjaoston pj 2022- Hyvinvointialueen Turvallisuuden ja varautumisen lautakunnan pj 2022- Kunnalliset luottamustehtävät: Sosiaalilautakunnan vpj ja Koulusuunnittelulautakunnan j. 1973-1976 Kankaanpään kaupunginvaltuusto 1977-1998, 2008- Kankaanpään kaupunginvaltuusto (2. vpj) 1985-1998, 2008-2011 Teknisen lautakunnan, lomalautakunnan ja kunnalliskotilautakunnan vpj 1977-1980 Kankaanpään kaupunginhallitus 1983-1984 Kankaanpään kuvateostoimikunnan j 1989-1990 Kankaanpään virastokeskus Oy:n hallitus j 1989- 1998 Jämijärven kunnan juhlatoimikunta j 1998-2002 Jurvan kunnan juhlatoimikunta j 2002-2005 Valtuustoryhmien puheenjohtajista muodostettu kehittämistoimikuntaa 1993-1998 Kankaanpään Vanhustentalosäätiön pj 2009-2015 Vatajankosken Sähkön kuntayhtymän hallituksen vj 2009-2012, jäsen 2021- Vatajankosken Sähkön kuntayhtymän valtuuston 1 vpj 2013-2021 Jämi-Säätiön hallituksen j 2015-2017 Kaupunginhallituksen pj 2016-2018 Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta j 2005- pj 2021- Kankaanpään Asunnonhankinta Oy pj 2021- Satakunnan kuntien edustajainkokous 2021- Tarkastuslautakunnan vpj 2023- Muut luottamustehtävät: Kankaanpään kirkkoneuvosto j 1975-1986 Kankaanpään kirkkovaltuusto j 1979-1990, vpj 2011-14, j 2015- Seurakunnan nuorisotyön johtokunnan j 1975-1987 Valtakunnallisen Israelin Ystävät ry:n hallituksen j 2011- pj 2013- Länsi-Suomen Op edustajiston j 2010- Kansallisen rukousaamiaisen johtokunnan j 2010- Kankaanpään Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksen rahastonhoitaja 2010- Veteraanityössä Sotainvalidien Veljesliiton Kankaanpään osaston sihteeri 2006, pj 2007- 2022 lopettamiseen asti Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirihallituksen j 2010- Rintamaveteraanien Kankaanpään osaston sihteeri 1998-2017, pj 2018- lopettamiseen asti 2022 Kankaanpään Sotaveteraanien sihteeri 2006-2018, j 2019- Sotaveteraanien Satakunnan piirihallituksen j 2019- Kankaanpään Urheilijoiden yleisurheilujaoston sihteeri 1971-1988, pj 1990-1998 Koulutus: Kankaanpään Yhteislyseon ylioppilas 1964 teologian maisteri 1984 humanististen tieteiden kandidaatti 1987 (Helsingin yliopisto) pastoraalitutkinto 1990 maanpuolustuskurssi 1982 arvojen akatemia 2013 Työura: Kankaanpään koulun uskonnon opettaja 1974-1975, 1978-1979 Honkajoen koulun uskonnon opettaja 1975-1976 Herättäjä-yhdistyksen Länsi-Suomen aluesihteeri 1985-1998 SMP:n kenttäsihteeri ja Pientalonpoika Oy tj 1988 Liikenneministerin poliittinen sihteeri 1989-1990 Jämijärven kirkkoherra 1998-2002 Jurvan kirkkoherra 2002-2005, jolloin eläkkeelle Kankaanpään vt 2. kappalainen 2007-2008 Keski-Porin vt kappalainen 2008-2009 Noormarkun vt kappalainen 2009-2010

Gallupia taas tuli

Politiikka|HS-gallup Kokoomus jatkaa suosituimpana puolueena Perussuomalaisten kannatus on hieman laskenut, mutta mittauksen muutokset ovat maltillisia. Robert Sundman HS 18:00 KOKOOMUS jatkaa tuoreimmassa HS-gallupissa suosituimpana puolueena. Se on kasvattanut hieman kannatustaan, ja sitä äänestäisi nyt 22 prosenttia. Toiseksi suosituin puolue on perussuomalaiset, jota äänestäisi 19,8 prosenttia. Puolue on menettänyt kannatuksestaan runsaan prosenttiyksikön. Muut mittauksen muutokset ovat hyvin maltillisia, ja puolueiden suosituimmuusjärjestys on ennallaan. Sdp:tä äänestäisi 19,4 prosenttia ja keskustaa 9,8 prosenttia suomalaisista. NIIN kutsuttujen epävarmojen ja ”nukkuvien” osuus oli 27 prosenttia. He eivät osanneet tai halunneet sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät eduskuntavaaleissa tai sanoivat, etteivät kävisi äänestämässä. Epätietoisuus tyypillisesti vähenee vaalien jälkeen ja lisääntyy taas jonkin ajan kuluttua. Aprikoivia oli toukokuussa 22 prosenttia ja kesäkuussa 24 prosenttia. Mittauksen virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa isoimpien suurimpien puolueiden kohdalla. PUOLUEKANTANSA kertovilta tiedusteltiin myös, kuinka varmoja he ovat omasta valinnastaan. Erittäin varmoja oli 44 prosenttia ja melko varmoja 46 prosenttia. Luvut ovat hyvin saman suuntaisia kuin edellisessä HS-gallupissa kesäkuussa. Kaikista varmimpia kannastaan ovat perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajat.

Kolmena päivänä Herättäjä-juhlilla

Seinäjoen Herättäjäjuhlilla tuttuja, olen mukana kuvissa kansanedustaja Juha Mäenpään ja valtiopäiväneuvos Markus Aaltosen kanssa, samoin körttikodin ylätorpan samanaikaisen asukkaan Erkki Lepistön ja yhdessä ensi kertaa Herättäjuhlilla v.1961 käyneen Sulo Ylikosken kanssa, kuvassa myös hänen Eeva-vaimonsa. Jo toinen päivä mitä kauneimmassa kesäsäässä Seinäjoen Herättäjäjuhlilla. Nyt olen kuvissa yhdessä kansanedustaja Paula Risikon ja veteraanikansanedustajien hallituksen jäsenen Jukka Vihriälän kanssa.

Ampiaishyökkäys

Sateen uhan edessä lastasin kottikärryllisen kuivumassa olleita puita, kun sain ampiaisten joukkohyökkäyksen päälleni ja useita pistoksia naamavärkkiin. Kiireen vilkkaa oli paettava ja puukärry jätettävä. Palasin jonkin ajan jälkeen hupparin ja naamaverkon turvin, ei enää häiriötä, kun vain tempasin valmiiksi täytetyn kärryn mukaan, mutta en enää mennyt tekemään uutta kuormaa, vetäsin vain sadepeitto puukasan päälle, puiden kasaan ampiaiset ovat tehneet satojen ampiaisen pesän. Senkus nyt siellä vain asustavat!

Ennallistaminen

Enemmistö Suomen mepeistä äänesti Suomen hyvin hoidettuja metsiä vastaan eli ennallistamisen puolesta. Vastaan äänestivät molemmat PS:n ja Keskustan sekä kaksi kokoomuksen edusstajaa. Kaikki vihervassarit + kokoomuksen Pietikäinen ja RKP:n edustaja olivat puolesta!

35 kerrostaloa

Tänääb jaoin 35 kerrostaloa, hellerajakin rikkoutui, ehkä oli pätevä syy olla tekemättä päivittäistä juoksulenkkiä, kun vielä illansuussa leikkasin ruohoa tankillisen! Ennen jo olin jakanut 10 kerrostaloa, siinä ne sitten oavatkin ne talot, joihin pääsee sisälle, lisäksi kyllä vielä on Reimankallion kerrostalot!

Manantain ohjelmaa

Honkajoen Sotainvalidien puheenjohtajana toiminut Timo Röpetti sai tänään puolustusministeri Antti Kaikkosen myöntämän Sotainvalidiliiton suuren kunniaristin ja sen kunniaksi olimme seitsemällä hengellä syömässä Tiilikaaressa. Pesisleirien talkoolaisetkin pääsivät nyt helteiselle tunnin lenkille: täysi kymppi kiersi kuntoreitin, Risen portaat ja vielä ratakierroksenkin. Kirkon ulkoportailla (ns. miljoonaportaat) veisattiin siioninvirsiä kahdeksantoista hengen voimilla lähtöseuroina viikonlopun Seinäjoen Herättäjäjuhlille illansuussa sopivasti vielä 20 asteen lämmössä!

Sunnuntai apostolien päivänä

Apostolien päivä Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika Liturginen väri: punainen, Näytä virsisuositukset Päivän tunnuskuva Herran palveluksessa Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa vuonna 67. Kun apostolien päivät Ruotsi-Suomessa poistettiin vuonna 1772, myös Pietarin ja Paavalin päivä erillisenä pyhänä lakkasi. Sittemmin sen tekstit on sijoitettu tähän sunnuntaihin. Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Sunnuntain tekstit puhuvat apostolien kutsumisesta ja opetuslapsen tehtävästä laajemminkin. Kristus on katsonut myös meidät arvollisiksi osallistumaan työhönsä. Kuuliaisina Jumalan sanalle olemme osallisia uudesta elämästä Kristuksessa.

Paavo Perkiömäki 101-vuotta, siunaus

Tänään vaikuttava surujuhla: Honkajoen viimeisen rintamaveteraanin siunaustilaisuus. Runsas vuosi sitten saimme olla hänen 100-vuotisjuhlissaan. Kirkossa aloitettiin alkusoitolla Vanha virsi Taalainmaalta ja seuraavaksi Honkajoen veteraanilaulajat esittivät Hiljainen tienoo. Seurasi runsaslukuisten kukkalaitteitten lasku arkulle, viimeisenä Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien yhteisseppele, jonka jälkeen Kankaanpään veteraanikuoro lauloi Mun kanteleeni kauneimmin taivaassa😀 kerran soi. Päivä vain ja hetki kerrallaan-virsi ja allekirjoittaneen suorittama puhe ja siunaus päättyen isänmaan virteen Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs. Juhlallisesti Suomen lipun, Sotainvalidien lipun ja Rintamaveteraanien lipun ollessa kärjessä vietiin 101-vuotias veteraani sukuhautaan, arkkua laskettaessa maan poveen veteraanikuoro lauloin Vaipuos maan poveen ja lopuksi vielä veteraanikuorot esittivät Veteraanin iltahuudon Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on. Ja kaikissa kolmessa säkeistössä koskettava loppu: Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa. Ja yhdessäoloa ja Paavon muistamista jatkettiin sitten lämminhenkisessä muistotilaisuudessa Honka Centerissä puhein, virsin, lauluin jopa kahden pienen tytön esittämänä Tuli kirkkoon mies ja lapsi, ruokailuin ja täytekakkukahvituksin!☺️😍🥰😘

Lenkki

Sateiden välillä kirkkaan taivaan alla taas 6 kaveria lenkillä: kuntolenkki, Risen portaat, ratakierros. Pesisleiri vielä verotti, moni vakikävijä siellä talkoissa!

Kyllä sattuu ja tapahtuu - Kankaanpäässäkin

Tänään Kankaanpään perinteisillä torstaitoripäivillä riitti väkeä, niin myös Kankaanpään Mailan pesäpallo-ottelussa, kun parast´aikaa on menossa parintuhannen pelaajan kerännyt lasten pesäpalloleiri ja hekin kaikki olivat katsomossa. Lisäksi Veneskosken kesäteatterin kesäkauden avajaisnäytös oli tänään. Ja kyllä koko Kankaanpään kylän ilme viime päivinä on ollut vilkasta, autoja ja liikkujia riittää ihan jopa tungokseen asti. Se on hyvä vaan!

Vihavaisella täyttä asiaa

Miltä nyt näyttää ja miksi? Natseja ja kommareita Tässä on jo muutaman vuoden ajan saanut somesta lukea ihmisiä nimiteltävän ketä natseiksi, ketä kommareiksi. Mitä natseihin tulee, on ilmiö erityisen kummallinen, kun ottaa huomioon, ettei tällaisella ideologialla tai sitä edustavalla puolueella ole maassamme koskaan ollut mitään poliittista merkitystä. Jopa jatkosodan aikana, jolloin maamme oli Saksan kanssa läheisessä sotilaallisessa yhteistyössä, olivat meikäläiset natsit niin mitätön tekijä, että lähettiläs von Blücher nimenomaisesti kielsi alaisiaan viljelemästä suhteita Suomen natseihin. Kaikki asiat oli hoidettava normaalien eduskuntapuolueiden kautta. Ellei joku sattuisi muistamaan, suurin puolue oli tietenkin sosialidemokraatit, jonka helmassa kyllä asusteli myös kommunisteja. Äärioikeistoa ainoana edustavalla IKL:llä oli vain vaatimattomat kahdeksan kansanedustajaa -neljä prosenttia... Sitä paitsi sekään ei ollut mikään natsipuolue, vaikka siellä fasismia ihailtiinkin. Mistä ihmeestä sitten mahtaa johtua, että niin monet somekirjoittelijat näkevät juuri nyt natseja joka puolella. Eihän niitä kuviteltu maassamme olevan edes Kekkosen kaudella, vaikka äärioikeiston nimityksellä leimattiinkin pari normaalia pohjoismaista demokratiaa kannattavaa kansanedustajaa. Olen ollut sitä mieltä, että kyseessä ei ole mitään muuta kuin haukkumasana, jolla tarkoitetaan vain niitä. jotka edustavat toisenlaisia poliittisia tavoitteita kuin nuo haukkujat itse. Eihän kukaan voi vakavasti ottaa sellaista ajatusta, että maassamme olisi diktatuurin perustamista ajava puolue, jonka ohjelmaan kuuluisi vastustajien eliminointi kaikin keinoin, saati nyt jonkin massamurhia edellyttävän puhdistuksen tekeminen maamme väestössä. En minä vieläkään usko, että mikään puolue sellaista ohjelmaa ajaisi. Kyseessä on vain sana, jolla halutaan leimata ne, jotka haluavat toisenlaista politiikkaa. Vielä taistolaisaikoina haukkumasanaksi kelpasi porvari. Neutraalimmin saatettiin puhua ei-sosialisteista. Tuokin termi sisälsi jo itse asiassa ajatuksen siitä, että vain sosialismi oli normaali ja säädyllisten ihmisten kannattama aate ja suhtautuminen siihen määritteli sitten poliittiset toimijat. Nyt ei porvari enää sitten kelpaakaan, saati nyt ei-sosialisti. Niinpä on kumpujen yöstä vedetty vanha termi, jolla ainakin on riittävän huono kaiku. On toki mahdollista, että tyhmimmät termin käyttäjät todella uskovat siihen, mitä puhuvat, tiettyjä viitteitä siihen on olemassa. Entäpä sitten kommarit? Niitähän tässä maassa on ollut pilvin pimein ja joku viimeinen tuota uskoa tunnustava mohikaani löytyy yhä ihan virallisista papereista. Kuitenkin ihminen voi toki ihan hyvin olla mielettömän utopian toteuttamiseen sitoutunut vastuuton tolvana ilman, että asialla olisi varsinaisesti kommunismin kanssa mitään tekemistä. Toki tässä tapauksessa näyttää haukkumasana kuvaa paremmin sen kohdetta kuin natsittelu omaansa. Paitsi, että nämä uudet kommarit ovat useimmiten niiden entisten kommarien selviä poliittisia perillisiä ja usein jopa samoja henkilöitä, on heille myös läheistä totalitaarinen ajattelu. He katsovat edustavansa arvoja, joita ei saa asettaa kyseenalaisiksi ja pyrkivät siksi kriminalisoimaan tietyt perinteiset puhumisen tavat aina pyhiä uskonnollisia tekstejä myöten, mikäli kyseessä on kristinusko. Muiden uskontojen piirissä esiintyvien tapojen suvaitsemisella sen sijaan ei ole mitään rajaa. Tässä on tietenkin kyseessä yritys muuttaa yhteiskuntaa ja sen instituutioita radikaalisti ja vieläpä valtiovallan tuella. Rakenteellinen yhteys kommunismiin on selvä, vaikka sukulaisuudesta sanoudutaankin irti. Toki väkivaltaisesta vallankumouksesta ei näy nykyään enää puhuttavan. Pois se minusta ja muista demokratian kannattajista, että tällaiset ideologiat kiellettäisiin lain voimalla. Sitä ei näiden uusien kommarien kohdalla ole tainnut kukaan yrittääkään. Toiseen suuntaan on kyllä oltu kovin aktiivisia, kuten todistavat tietyt oikeusjutut, joita ei tässä tarvitse kertailla. Pelkkä termien käyttöhän ei ketään pahenna. Ei haukku haavaa tee, sanottiin aikoinaan. Ikävä kyllä, tämäkin demokraattisen mielenlaadun tärkeä elementti näyttää monilta nykyään puuttuvan. Kaikenkarvaiset mielensäpahoittajat ja aivan erityisesti toisten puolesta mielensä pahoittavat kiiruhtavat haastamaan poliittisia vastustajiaan oikeuteen heti, kun se edes jotenkin käsitteitä venyttäen näyttää mahdolliselta. Tämä ei ole tervettä kehitystä. Näyttää siltä, että Amerikkaa liian orjallisesti tuijottavat ja ihannoivat massat löytävät sieltä mallin käytökselleen. Ei kannattaisi. Tässä maassa demokratialla on selvästi parempi historia ja myös olosuhteet ovat meillä aivan toisenlaiset kuin Amerikassa. Omia perinteitä on syytä kunnioittaa tässäkin asiassa ja erityisesti juuri nyt kun demokratian vanhat mallimaat Ranska ja USA ovat kaikkea muuta kuin kadehdittavassa tilassa. Niin, että lopettakaa nyt se turha nimittely, ei se asioita miksikään muuta. Vai muuttaako? Tässäpä juuri tänään muuan maineikas iltapäivälehtemme kertoi, että maamme uusi hallitus on suuren saksalaisen lehden mukaan todellinen kauhukabinetti, siellä on kaikenlaista natsismilla jotenkin saastutettua ainesta ja joukossa ilmeisesti on myös tuon aatteen totisia kannattajia. Mistäpä lienee lehti käsityksensä saanut…? Iltapäivälehti huomauttaa, että Saksa on suurin kauppakumppanimme, niinpä tuo katastrofihallitus saanee pian lähteä, joutuu lukija päättelemään. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt omilla sivuillaan todellisuudentajuisesti selostamaan, mistä on kyse, lehti näyttääkin tekevän kaikkensa, että maatamme vahingoittavat mielettömät huhut otettaisiin tosissaan ja kansan vaaleissa ilmaisemalla tahdolla voitaisiin pyyhkiä lattiaa. Kas, tällaisia intellektuelleja meillä nykyisin lehdissämme ahertaa. Samassa lehdessä esitellään vielä väestönvaihtoteoriaa, johon eräät ministerin kuulemma ovat viitanneet… Tässähän tulee elävästi mieleen se, miten neuvostoaikoina sai venäläisistä lehdistä alvariinsa lukea, miten Suomen edistykselliset voimat tuomitsivat jyrkästi ja jopa suurella suuttumuksella taantumuksen yritykset ajaa Suomea länteen ja sen taloudelliseen ja poliittiseen yhteyteen. Niin, että eipä väheksytä lehdistön valtaa. Moskovalaisiin lehtijuttuihin kiinnitti harva aikoinaan huomiota, enhän lopultakin kertoivat vain siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että massamme oli niin sanotusti porvarillinen enemmistö ja sen politiikka sen mukaista. Nyt tilanne taitaakin olla pahempi: edesvastuuttomat toimittajat rakentelevat tahallaan juttuja jonkinlaisesta natsi-Suomesta ja ulkomaiset kollegat uskovat ne sen kummemmin pohtimatta, eihän heillä ole edes mahdollisuutta tuntea maatamme niin hyvin, että pystyisivät itse muodostamaan asioista realistisen kuvan. Lähettänyt Timo Vihavainen klo 9.50

Kioskeja Veneskoskella

Veneskosken kioskilla käyty viimeksi tänään! Yhteensä jo kolmannen kerran, nyt ain ostaa jäätelöt myös kahdelle muullekin, toisen joka päivä kioskilla käyvälle Paavolle. Torstaina alkaa Veneskosken kesäteatteri ja sielläkin näkyy näyttämöllä olevan Helmin kioski!

Puutarhasta

Vielä löytyy kukkivakin pensas puutarhasta!Sadettakin on lopulta saatu ja jatkoakin on luvattu. Ikävä puoli vaan on sinä, että tällä sateisella viikolla Kankkaanpäässä lasten ja nuorten pesäpalloleirillä on tuhansia osanottajia, mutta onneksi poutajaksojakin on ollut!

Armahtakaa

Kirkkovuosikalenteri ‹SUNNUNTAI 2.7.2023› 2. vuosikerta 5. sunnuntai helluntaista Helluntaijakso, helluntain jälkeinen aika Armahtakaa! Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Päivän rukouksetPiilota rukoukset 1 Herra Jumala, taivaallinen Isä. Sinä annat synnit anteeksi ja nostat langenneet. Armahda meitä, jotka tuomitsemme toisen, mutta emme näe omaa suurta velkaamme. Varjele meitä omahyväisyydestä ja ylpeydestä. Anna meille kykyä kohdella lähimmäisiämme oikein ja armahtavasti. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 2 Laupias, uskollinen Jumala. Sinä annat joka päivä kaikki syntimme anteeksi ja tahdot, että mekin antaisimme anteeksi toisillemme. Särje sydäntemme kovuus, jotta kohtelisimme toisiamme ymmärtävästi ja eläisimme Vapahtajamme opetuksen mukaan, sovituksen ja anteeksiantamisen hengessä. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 3 Pyhä Jumala, sinä olet oikeudenmukaisuuden ja rauhan lähde. Ilman sinua emme osaa elää rauhassa emmekä rakastavasti toistemme kanssa. Kutsu siis meitä yhä uudelleen seurakuntasi yhteyteen. Ohjaa ja vahvista meitä. Lähetä meidät maailmaan oikeuden ja rauhan tekijöiksi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 4 Jumala, meidän on niin helppo lausua hätäisiä tuomioita toisistamme. Sinä näet jokaisen ihmisen avarammin ja syvemmin kuin kukaan. Auta meitä kohtaamaan toisemme ilman ennakkoluuloja ja pinnallisia arviointeja. Auta meitä käsittämään, että vain anteeksi antaminen vie meidät todelliseen yhteyteen toistemme kanssa. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Taas minuutilla yli vuorokauden rajan

Näin se käy. Sateisena lauantaina säästyttiin kumminkin suuremmalta saderyöpyltä 97-vuotiasta äitiä, mummua, isomummua jopa viidennessä polvessa saatellessamme Jämijärven kirkkomaalle laskettavaksi samaan hautaan, jossa jo hänen sotaveteraanimiehensäkin on ns. sotiemmem veteraanien hautarivissä.