Riikka maanantain MT:ssa

Riikka Purra: Veronmaksajalla on liian vähän ystäviä Veronmaksajan edusta huolehtiminen tarkoittaa tässä taloudellisessa tilanteessa enemmän vyön kiristämistä, suuta säkkiä myöten, nöyryyttä ja tarkkuutta. Se tarkoittaa tärkeimpiin asioihin keskittymistä ja abstraktista näpertelystä maanpinnalle palaamista, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) linjaa. Katse talouteen. Perinteinen poliittinen liturgia on yleensä täynnä erilaisia lupauksia, jotka kustannetaan, milläpä muulla kuin veronmaksajan rahalla, valtiovarainministeri Riikka Purra pohtii. Katse talouteen. Perinteinen poliittinen liturgia on yleensä täynnä erilaisia lupauksia, jotka kustannetaan, milläpä muulla kuin veronmaksajan rahalla, valtiovarainministeri Riikka Purra pohtii. Kuva: Carolina Husu Mielipide|Talous14.8.202307:01 Riikka Purra Hallitus aikoo korjata valtiontaloutta, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin hyvää, jota jakaa. Muutos budjettitalouden lisäksi vaaditaan talouspoliittiseen ajatteluun. En puhu ekonomisteista vaan joka jampan talouspolitiikasta – sen ymmärtämisestä, mistä raha tulee, mihin se menee ja mitä tarkoittaa, kun velka kasvaa. Perinteinen poliittinen liturgia on yleensä täynnä erilaisia lupauksia, jotka kustannetaan, milläpä muulla kuin veronmaksajan rahalla. Palvelut, tulonsiirrot, jopa tietyt arvot, joita pitää edistää – ja jotka ilmeisesti eivät edistyisi ilman veronmaksajan rahaa. Poliitikot lupaavat, kansa haluaa tai ainakin luulee haluavansa. Veronmaksajalla on liian vähän ystäviä. Veronmaksajan edusta ja tämän rahojen järkevästä käytöstä huolehtimaan vaaditaan fiskaalikonservatiivisuutta. Valtion tulee hoitaa päätehtävänsä, mutta sellaisesta, joka ei ole pakollista, tulee ennemminkin pidättäytyä kuin sinne siirtää lisää veronmaksajan rahaa. Fiskaalikonservatiivisuuden vastakohta on sosialistinen ajattelu. Käytännön politiikassa se tarkoittaa halua paisuttaa valtiota holhoamaan ja kantamaan vastuuta terveelle ja toimintakykyiselle yksilölle kuuluvista tehtävistä. Julkinen sektori kasvaa yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä heikentäen, ja valtiolle keksitään jatkuvasti uusia tehtäviä ja kansalaisille ja muille asukkaille uusia verorahoitteisia oikeuksia. Sosialistinen talousajattelu on myös voimakkaan moralistista. Veronmaksajan rahaa käytetään tiettyjen ylhäältä alas tarjoiltujen oikeassa olemisen tapojen korostamiseen, sen sijaan, että yksilön uskottaisiin osaavan käyttää vapauttaan. Lisää aiheesta:Orpo: Edessä on velkavaalit – kokoomus on valmis yhteistyöhön niiden puolueiden kanssa, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden Veronmaksajan edusta huolehtiminen tarkoittaa tässä taloudellisessa tilanteessa enemmän vyön kiristämistä, suuta säkkiä myöten, nöyryyttä ja tarkkuutta. Se tarkoittaa tärkeimpiin asioihin keskittymistä ja abstraktista näpertelystä maanpinnalle palaamista. Ei jatkuvaa uusien ongelmien keksimistä vaan vanhojen ratkaisua. Ei valtion apuun huutamista vaan kansalaiseen luottamista. Suomi on maailman huippuja, ainakin ollut. Koulutus on korkeaa, ihmiset fiksuja ja rehellisiä. Miksi valtio ympärillä sitten voi olla paisunut tällaiseksi, liian suureksi ja siksi halvaantuneeksi? Miksi kansa on niin köyhää verrattuna moneen muuhun maahan, samalla kun julkista rahaa lapetaan joka suuntaan? Miksi yrittäjä laittaa puljun kiinni pyhäksi tai jättää työpaikat luomatta, vaikka tarvetta ja kysyntää olisi? Siksi, että metsään on menty ja pahasti. Nokian kulta-aikaan Suomi ylpistyi ja kuvitteli olevansa kokoaan suurempi. Loisto lähti, mutta ylpeys ja menot jäivät. Nyt on velkaa ja paljon. Politiikassa on aina olemassa kiusaus siitä, että ääniä aletaan kalastella lupaamalla lisää rahaa. Tämä on vasemmistolle ominaista, mutta eivät siihen muutkaan syyttömiä ole. Ylivelkaantuminen on varastamista tulevilta sukupolvilta eikä siitä pitäisi palkita. Kirjoittaja on valtiovarainministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja.